Cheek avautuu kirjassa ensi kertaa naisseikkailuistaan – toi kaksi naista vanhempiensa luo yöksi

– Rakastuin Susannassa aluksi eniten juuri siihen, että hän tuntui astuvan mieluummin hevostallin kuin klubien ovista. Lapsellista ehkä, mutta tällainen puhtoinen elovenatyttö-romantiikka puhutteli ei-niin-puhtoista mieltäni. Näin Susannassa portin puhtaampaan, parempaan elämään, hän kuvailee.

Kuluttava muusikonarki ja Cheekin psyykkiset ongelmat toivat kuitenkin suhteeseen omat ongelmansa. Toisaalta aikaisempaa tasaisempi elämä toi haasteita musiikin tekemiseen. Se näkyi kirjan mukaan etenkin Cheekin Jare Henrik Tiihonen 2 -levyn tekoprosessissa.

– Raadollinen tosiasia on, että kun tein JHT2:sta, elin liian tasaista elämää. Toivuin masennuksesta ja tein keikkaa intohimottomasti kuin virkamies. Olin myös – kuten olen nyt vuotta myöhemmin edelleen – hyvässä, vaikkakin vuoristorataisessa parisuhteessa. Mutta hyvässä parisuhteessa ei eletä sellaista elämää kuin Cheek on elänyt, sellaista elämää, josta syntyvät ne tarinat, joista Cheekin kappaleet kertovat.

"En ole rakastujatyyppiä"

Cheekin ja Susannan suhde päättyi kahden vuoden yhdessäolon jälkeen kesällä 2011. Räppäri myöntää, ettei edelleenkään aivan täysin tiedä, mitä tuona kesänä tapahtui. Kappaleessaan Anna mä meen hän räppää parisuhteestaan: ”Viimeinen yhteinen kuva jäi juhannukseen”.

– Toukokuussa kaikki oli hyvin, jopa paremmin kuin koskaan; elokuussa olimme hädin tuskin puheväleissä, hän summaa.

– Ajoin käytökselläni Susannan tekemään ratkaisun. Olin etäinen, en kommunikoinut, en antanut läheisyyttä. Ehkä se oli pelkuruutta, mutta muuhun en pystynyt. Eräänä päivänä elokuun lopussa Susanna lopulta tuli Välskärinkadulle, pakkasi kamansa Ikean siniseen kassiin ja sanoi moi. Se oli siinä. Sen päivän muisteleminen tuntuu yhä musertavan pahalta.

Cheek pohtii kirjassa useaan otteeseen sitä, että hänen on luultavasti tarkoitus elää elämänsä yksin, ilman parisuhdetta.

– Olen ollut seitsemän vuotta yksin, ja olen täysin vakuuttunut, että en löydä koskaan ketään. Jos kaikki ihmiset ympärilläni löytävät kumppanin, mutta minä olen aina vain soolona, täytyy syyn kai sitten löytyä minusta, pääni sisältä, hän kuvaili aikaa ennen Susannan tapaamista.

– Susanna oli ensimmäinen ja ainoa ihmissuhde, joka minulle on kolahtanut aikuisiällä, enkä usko, että niin voi käydä enää kenenkään kanssa. En ole rakastuja- tai sitoutujatyyppiä, vakituisesti seurusteleminen oli minulle eräänlainen poikkeustilanne. Minussa ei ollut miestä tekemään eropäätöstä, koska olin vakuuttunut, että jos en ole suhteessa Susannan kanssa, en tule ikinä olemaan suhteessa kenenkään kanssa, hän puolestaan pohti suhteen kariutumisen jälkeen.

Saman ajatuksen on tunnistanut pojassaan myös Cheekin äiti Aini Tiihonen. Kirjassa tuodaan useaan otteeseen esiin, että Heimo-isä oli kova naistenmies. Cheek myös arvelee äitinsä pelänneen jatkuvasti miehensä karkaavan toisen naisen matkaan.

– Jare on perinyt Heimolta sitoutumiskammon, mutta toimii eri tavalla kuin isänsä: Jare ei edes yritä seurustella, ellei ole aivan varma, että kyseessä voisi olla hänen elämänsä nainen. Jare on mieluummin yksin, Aini toteaa kirjassa.

Mikko Aaltosen kirjoittama JHT Musta Lammas (Otava) julkaistaan tänään torstaina.