USA 2006. Ohjaus: Larry Charles. Käsikirjoitus Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Peter Baynham, Dan Mazer. Tuotanto: Sacha Baron Cohen, Jay Roach. Kuvaus: Luke Geissbuhler, Anthony Hardwick. Leikkaus: Craig Alpert, Peter Teschner, James Thomas. Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Azamat Bagatov, Pamela Anderson. Kesto: 82 min.
Rasittavana moottoriturpana Ali G:nä tutuksi tullut brittikoomikko Sacha Baron Cohen on ottanut aimo harppauksen eteenpäin uudessa muka-dokumentissaan, joka on herättänyt suunnatonta innostusta ympäri maailman – ja loukkaantunutta tyrmistystä kazakstanilaisissa poliitikoissa. Baron Cohen on nyt Borat Sagdiyev, köyhän kazakstanilaiskylän tähtijournalisti, joka pitää luonnollisena lehmää olohuoneessaan, naisia häkeissä ja lapsenraiskaajaa naapurissaan. Hillittömän törkeästä viiksivallu-hahmosta on tehnyt entistä vahvemman näyttelijä-käsikirjoittajan täydellinen roolissa pysyminen myös elokuvan promohaastatteluissa.
Pitkällisen sukurasituksen seurauksena degeneroitunut ja omintakeista englantia pamlaava Borat lähtee tutustumaan Amerikan Yhdysvaltojen ihmeelliseen maailmaan tehdäkseen tutkivan dokumentin Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation Kazakstan. Reissullaan New Yorkista Kaliforniaan hän kohtaa mm. tuohtuneita feministejä, ryyppääviä sovinistiopiskelijoita, paraatissa marssivia homoja ja rasistisia cowboyta – siis Amerikan koko kirjon. Lapsekkaan innokas journalistimme ehtii myös tutustua sisävessoihin, menettää ja saada takaisin ystävän sekä rakastua tulisesti – hotellitelkkarissa nähtyyn Pamela Andersoniin. Matkaa tehdään vanhalla jäätelöautolla ja mukana seuraa lihava kuvaaja-tuottaja Azamat Bagatov (Ken Davitian).
Komiikan lajeja Baron Cohen viljelee briljantista yhteiskuntasatiirista silkkaan pissa-kakkahuumoriin, ja molemmissa hän onnistuu harvinaisen hyvin. Jopa kohtaukset, joissa Borat säilöö omat kakkansa muovipussiin tai painii alasti ylipainoisen tuottajansa kanssa jaksavat naurattaa. Baron Cohen, itse juutalaisuutta yliopistossa tutkinut juutalainen, voi tehdä pilkkaa omistaan; siksi kukaan ei oikein voi älähtää kazakstanilaisesta juutalaisjuoksu-perinteestä tai kohtauksesta, jossa Borat lepyttää juonikkaiksi juutalaisiksi uskomiaan torakoita dollarin seteleillä.
Boratin silmänkääntötemppu on paljastaa tekopyhyys röyhkeydellä, tehdä yksinkertaisesta vaarallista ja pilkan tekijöistä sen kohteita. Harmittoman pellen hahmo on tehokas: pahaa-aavistamattomat amerikkalaishaastatellut eivät osaa pelätä vaan tulevat töräyttäneeksi pahimman luokan rasistiset, sovinistiset, homo- ja naisvastaiset asenteensa. Tilanteet ovat 90-prosenttisesti aitoja; pöyristyttävää kyllä härkärodeon tuhatpäinen yleisö tosiaan yhtyy Boratin Bushia ylistävään uhoon, jossa toivotaan amerikkalaisten ”juovan Irakin kaikkien miesten, naisten ja lasten verta”. Iloinen teksasilaispunaniska on Boratin kanssa samaa mieltä hinttien ja neekereiden hirttämisestä, ja ilmeisesti myös yltiökiusallinen päivällinen näennäissuvaitsevaisen yläluokan vieraana on kaikessa banaaliudessaan totta.
Jotkut liian sliipatut kohtaukset ovat kuitenkin selvästi lavastettuja ja muutamat, kuten antiikkikaupassa tapahtuva perusteellinen posliininsärkemisruljanssi, yksinkertaisesti turhia. Epätasaisuudet ja löysyydet eivät kuitenkaan onnistu himmentämään räjähdysaltista komediaa saati Borat-hahmon ennennäkemätöntä vallankumousarvoa, joka saa Michael Mooren kaltaiset Amerikka-kriitikot näyttämään omahyväisiltä paasaajilta.
Elokuvaakin hauskempia ovat kuitenkin Boratin eri lehdille antamat, tarkkaan käsikirjoitetut haastattelut, joissa Sacha Baron Cohenin räävitön huumori pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Amerikkalaisista Borat mm. ihailee ”valitettavassa kolarissa menehtynyttä, todellista naistenmiestä Freddie Mercuryä, koomikko Edward Murphyä hänen uskomattoman ruskean ihonsa vuoksi sekä rohkeaa sotapäällikköä George W. Bushia mutta vielä enemmän hänen isäänsä Barbaraa”.
Teksti: Tuuve Aro