Kolmevuotiasta australianpaimenkoira Viliä on pennusta asti koulutettu käyttämään kuononsa loistavaa hajuaistia kadonneiden ihmisten etsimiseen. Vili ei ole vielä ihan valmis pelastuskoira, mutta se on jo päässyt kokeilemaan taitojaan tositilanteessa.
Vilin kuonoa tarvittiin ensimmäistä kertaa Tuusulan maalaismaisemissa järjestettyjen pikkujoulujuhlien jälkeen.
– Eräs miesvieras oli nauttinut kerta kaikkiaan liikaa alkoholia, ja hänen vaimonsa päätti, että nyt lähdetään taksilla kotiin. Mies jäi odottamaan autoa ulos, mutta sen saapuessa häntä ei näkynyt enää missään, Vilin omistaja, Vibeke Löfgren kertaa illan tapahtumia.
Miestä lähdettiin etsimään porukalla ja hänen peräänsä huudeltiin, mutta hänestä ei näkynyt jälkeäkään. Löfgren päätti hakea avuksi koiransa Vilin, jota oli jo jonkin aikaa koulutettu kadonneiden etsimiseen.
Pitäisikö sittenkin soittaa poliisit?
– Oletimme, että mies oli lähtenyt kävelemään kotiinsa päin, joten lähdimme Vilin kanssa etsimään häntä hänen kotimatkansa varrelta. Tosin hänen vaimonsa oli jo kulkenut reitin edestakaisin taksilla, eikä miestä ollut näkynyt, Löfgren kertoo.
Löfgren muistaa jossakin vaiheessa ajatelleensa, että touhussa ei ole mitään järkeä. Hän päätti kulkea Vilin kanssa vielä yhden mutkan kautta, ja sen jälkeen soittaa suosiolla poliisille. Tuskin Vili ketään löytäisi, eihän se ollut vielä lähellekään valmis pelastuskoira. Löfgren tiesi, että mies oli pukeutunut kevyesti, ja ulkona oli muutama pakkasaste. Ei kannattanut ottaa turhia riskejä. Parempi olisi soittaa poliisille.
– Olin juuri lopettamassa etsimisen, kun Vili yhtäkkiä pysähtyi metsän reunaan ja alkoi haukkua aivan vimmatusti. Missään ei näkynyt ketään, joten menimme lähemmäksi. Mies oli nukahtanut metsään. Hän nukkui niin sikeästi, ettei ensin meinannut herätä, vaikka Vili haukkui vieressä.