USA 2002. Ohjaus: Jay Roach. Käsikirjoitus: Mike Myers ja Michael McCullers. Kuvaus: Peter Deming. Leikkaus: Greg Hayden, Jon Poll. Lavastus: Rusty Smith. Musiikki: George S. Clinton. Tuotanto: John S. Lyons, Erin McLeod, Demi Moore, Mike Myers. Pääosissa: Mike Myers, Michael Caine, Beyoncé Knowles, Michael York, Verne Troyer, Seth Green. Kesto: 94 min.
Kanadalaissyntyinen koomikko Mike Myers esitteli huonohampaisen brittiagentti Austin Powersin ensimmäisen kerran elokuvayleisölle vuonna 1997. Suomalaiset levitysyhtiöt toivat leffan vasta videolevitykseen vaikka pätkä oli varsinainen piristysruiske parodiselle komedialle. Naisiinmenevän agenttihahmo Austin Powersin ylitsepursuava svengaava sympaattisuus oli suorastaan valloittavaa.
Leffassa esiteltiin myös Austinin arkkivihollinen, niin ikään Myersin esittämä Dr. Evil, joka "pahuudessaan" herätti nauruhermojen kutituksen lisäksi myös sympatioita. Kaksikon seikkailut jatkuivat pari vuotta myöhemmin leffalla Agentti joka tuuppasi minua (The Spy Who Shagged Me), ja henkilögalleriaan lisättiin Dr Evilin pienoiskopio Mini-Me ja jälleen Myersin esittämä lihava skottivakooja Fat Bastard. Vitsejä riitti kahteen leffaan mainiosti ja yleisö alkoi tottua odottamaan tiettyä toistoa ja manerismeja.
Nyt kankaille lävähtää agenttikarusellin kolmas osa Austin Powers ja Kultamuna, joka tuo mukaan jälleen uuden Myers-hahmon, 70-luvulle itsensä piilotttaneen pahiksen Kultamunan, joka on hollantilainen?! tanssilattioiden kingi. On sanottava, että kolmas leffa kierrättää paljon aiemmissa osissa nähtyjä vitsejä, mutta se ei menoa haittaa. Toistuvuus on aina ollut yksi komiikan valttikorteista ja sympaattiset hahmot yhdistettyinä vitsien tulvaan takaavat jälleen hyvät naurut.
Austin Powers joutuu tutkimaan tällä kertaa isänsä Nigel Powersin (Caine) katoamista, jonka ovat masinoineet Kultamuna ja Dr. Evil. Jahti vie Austinin 70-luvulle, josta mukaan löytyy tummapintainen agenttitypsy Foxy Cleopatra (Knowles). Matka jatkuu takaisin nykyaikaan ja lopussa seuraa koko joukko hämmentäviä paljastuksia.
Itse ajattelen Austin Powersin seikkailuja kuin hyvää television komediasarjaa. Joka jaksossa tietyt asiat toistuvat lähes samalla tavalla, mutta pienillä väännöillä ja käännöillä saadaan henkilöhahmot taas uusiin naurattaviin tilanteisiin. Pitkästä tv-urastaan ammentava Myers muotittaa Austinin seikkailut juuri näin, mikä tekee ne helpoiksi lähestyä ja mahdollisuuden tarkentua pieniinkin asioihin, sillä tässäkin leffassa löytyy paljon naurettavaa.
Myers heittäytyy jälleen loistavasti useisiin henkilöhahmoihinsa, joita Jay Roach on ohjannut toimimaan toistensa kanssa äärimmäisen sujuvasti. Austin ja Dr. Evil ovat entisessä vedossaan, Fat Bastard palaa sumopainijana ja herra Kultamuna tuo soppaansa oman eksentrisen lusikkansa. Michael Caine vetää hyvällä huumorilla isäpappa Powersin osan ja Beyoncé Knowles on mainio flashback blaxploitaation kulta-ajoilta Foxyn roolissaan. Unohtaa ei tietenkään sovi Verne Troyeria Mini-Men ainutlaatuisessa roolissa, Michael Yorkia agenttipomo Basilina sekä Seth Greeniä pahuuden alkeita opettelevana Scottina.
Yleisön lyö varmasti ällikällä myös lukuisat hauskat cameo-yllätykset, jotka varmasti irrotavat kunnon hörötyksen. Turhanpäiväisten, huonoilla hahmoilla ryyditettyjen tusinakomedioiden rinnalla Austin Powers ja Kultamuna on ammattitaitoisesti naurattavaa laatukamaa, jota pitää arvostaa. Austinin kolmas seikkailu on sympaattista ja kulkevaa komediaa. Yeah baby, yeah!
Teksti: Jari Rantala
Kuva: FS Film