Ranska 1999. Käsikirjoitus ja ohjaus: Claude Zidi. Tuotanto: Claude Berri. Kuvaus: Tony Pierce-Roberts. Leikkaus: Nicole Saunier ja Hervé De Luze. Erikoisefektit: Duboi ja Pitof. Pääosissa: Christian Klavier, Gérard Dépardieu, Roberto Benigni, Michel Calabru, Jean-Pierre Castaldi, Gottfried John, Claude Pieplu, Daniel Prevost, Laetitia Casta, Marianne Sägebrecht. Kesto: 105 min.
Yritykset siirtää sarjakuvia valkokankaalle ovat usein vaivaannuttavia, koskapa alkuperäinen kuvallinen omaperäisyys vaihtuu kömpelöön jäljittelyyn elävillä näyttelijöillä. Tämän onnistuu ilahduttavan hyvin välttämään ohjaaja Claude Zidi tulkinnallaan Coscinnyn ja Uderzon rakastetusta sarjakuvasta. Lajityypin haasteet huomioonottaen Asterix & Obelix vastaan Caesar on kerrassaan sympaattinen ja hauska rymistely, jossa tyylitaju yhdistyy hallittuun rytmitykseen. Pääansio lienee kuitenkin osuvissa näyttelijävalinnoissa, sekä tietenkin alkutekstin hillittömyydessä.
Tarinan tuttu lähtökohta on, että kaikki muut seudun kylät ja kaupungit maksavat kiltisti veronsa pelätylle Caesarille (Gottfried John), vain yksi pieni gallialaiskylä kieltäytyy. Roomalaislegioonan kenturio Caius Bonus (Jean-Pierre Castaldi) tietää jo, että kyse on taikajuomasta, jota gallit litkivät ja tulevat näin voittamattomiksi, etunenässään urhea Asterix (Christian Clavier) ja tyhmä mutta väkivahva Obelix (Gérard Dépardieu). Kun uutteesta saa vihiä Caesarin juonikas oikea käsi Detrius (Roberto Benigni), tämä päättelee juoman olevan oiva keino päästä Caesariksi Caesarin paikalle ja hallita koko maailmaa.
Seuraa railakkaita taisteluita panssaroitujen roomalaisparkojen kanssa, villisian syöntiä voitonmerkiksi, juonitteluja, kidnappauksia ja aarteenryöstöjä, sekä hirveä kamppailu gladiaattoriareenalla. Kaiken huipuksi Obelix menee ja rakastuu lumoavaan Mimosaan (Laetitia Casta), joka on onnetonta kyllä varattu. Elokuva kuljettaa tapahtumiaan vauhdilla ja sulavasti, muutamia löysiä jaksoja lukuunottamatta. Zidin käsikirjoitus on monipolvinen ja hauska, ja tarjoaa sarjakuviin nähden aivan uuttakin materiaalia, kuten Asterixin homeerisen taiston Obelixia vastaan ja Caesarin näyttämisen jopa sympaattisena hahmona.
