Sata päivää valittamatta? Kyllä – työyhteisövalmentaja Kristiina Aaltonen otti haasteen vastaan.

Aaltonen käyttää itseään ihmiskokeena ruokavalioihin ja muunlaisiin villityksiin. Hiljattain hän oli vuoden ostolakossa. Shoppailemattomuus avasi uusia näkökulmia: moni meistä tekee elämänsä monimutkaiseksi, vahingossa tai tahallisesti.

– Kuinka monta päätöstä teet esimerkiksi liittyen ruokaan päivässä? Joku arvioi, että 15. Todellisuudessa mietimme jopa 200 asiaa. Se on merkittävä juttu. Ja mieti vielä kaikkia päätöksiä liittyen vaatteisiin, työhön, ajankäyttöön, perheeseen, ystäviin ja kaikkeen tällaiseen, Aaltonen kuvaa.

Haluan olla täydellinen ja arvostettu

Kun aivot ylikuormittuvat, "kovalevymme" alkaa Aaltosen mukaan sutia. Uni saattaa häiriintyä, kun kiire ja stressi hiipivät myös kotiin.

– Kaiken maailman tietotulvaa tulee hirveästi. Se on kunnianhimoa ja omien kykyjen yliarvointia: halutaan olla täydellisiä ja arvostettuja, että meillä on hirveästi kaikkea ja on kiire. Ja harrastuksissa pitää tietysti olla ihan ”pro”, Aaltonen kuvailee.

– Mitä kiire meille tuottaa? Joka paikassa pitäisi muka olla. On hirveästi asioita, ei osata sanoa ”ei” ja delegointikykyä ei ole. Kiireessä tulee laiminlyöntejä, laatu heikkenee ja joudutaan tekemään vähän uudestaan asioita. Ei ajatella loppuun, ei ole aikaa priorisoida, luovuus kärsii ja stressiä tulee. Tulee kipuja sinne ja tänne, sosiaaliset suhteet kärsivät, hän jatkaa.

Stressi ei ole pitkään jatkuessaan mikään pikku juttu; sillä on nähty yhteyksiä esimerkiksi Alzheimerin tautiin. Jos aivot ovat koko ajan kuormittuneet, ihminen murehtii kaikesta ja univaikeudet alkavat – jos eivät heti, niin pian.

– Kannattaa panostaa iltarauhoittumiseen ja kirjoittaa keskeneräiset asiat mielestä paperille. Sängyn viereen voi varata kynän ja paperia tätä varten. Jos illalla on kysymys mielessä, voi olla, että alitajunta tekee unessa työn puolestasi, Aaltonen kuvaa.

– Yöunessa on REM-vaiheita, ja on tärkeää, että uni on yhteneväistä. Aivot tekevät yön aikana siivoustöitä ja poistavat asioita, joita et oikeasti tarvitse. Jos sitä ei pääse tapahtumaan, aamulla voi olla tunne, ettei jaksa mitään uutta. Siivousta ei ole päässyt tapahtumaan.

Minun on pakko suorittaa

Jos uni ei tule, ongelmanratkaisukyky ja luovuus kärsivät.

– Pusket ja teet asiat rationaalisesti, koska "on pakko tehdä". Jos olet kepeässä luovuuden tilassa, löydät ratkaisut helpommin ja tiedät, mitä pitää tehdä.

Jatkuva kiire myös kaventaa elämää.

– Kannattaa pysähtyä ja miettiä, mikä on oikeasti tärkeää. Voisin neuvoa itseäni näin jälkikäteen, että kun lapset olivat pieniä, oliko pakko olla vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja, oliko pakko olla puffeteissa tekemässä vapaaehtoishommia, kun oli opiskelut, yrittäjyys ja kaikkea? Ehkä olisin voinut vähän miettiä, Aaltonen miettii.

Moni kuskaa lapsia harrastuksiin ja harrastaa myös itse. Kaikkea kuuluisi tehdä, koska aktiivinen ja hyvä elämä sitä vaatii – mutta millä hinnalla?

– Kysyn valmennettaviltani, mitä ympärilläsi olevat ihmiset hyötyisivät siitä, että olisit levännyt enemmän? Jos olisitkin nukkunut hyvin etkä olisi joka paikassa. Erityisesti naisilla alkaa vasta sitten sytyttää.