Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kritisoi 15.11. sanomalehti Keskisuomalaisen ym. lehtien haastattelussa hallitusten vuoden 2007 jälkeistä talouspolitiikkaa ja aivan erityisesti Kataisen hallituksen aikaa. ”Hallitus teki mielikuvapolitiikkaa” totesi presidentti.
Viime lauantaina Ylen Ykkösaamussa entinen pääministeri Esko Aho sanoi ”Suomen olevan nyt täysin ilman strategista päämäärää”. Viime viikolla myös Raimo Sailas kritisoi voimakkaasti hallituksen politiikkaa ja palautti mieleen 1990-luvun laman ja miten siitä selviydyttiin.
Jälkiviisaus on helppoa, jopa vastenmielistä, kun unohtaa ne asiat, jotka ovat johtaneet tämän vaalikauden hallituskokoonpanoon. Ja mihin korkealta taholta tuleva hallitusmoite kohdistuu? Se kohdistuu aina pääministeriin ja pääministeripuolueeseen.
Kestävyysvaje ja sen korjaamisen tarve olivat varmasti niin Vanhasen kuin Kiviniemenkin hallitusten tiedossa. Tilanne ja arvio tulevaisuudesta olivat silloin kuitenkin huomattavan erilaiset kuin mikä oli toteutuva kehitys. Jos talous olisi kasvanut pidemmän ajan keskiarvon mukaisesti kaksi ja puoli prosenttia vuodessa, olisi bruttokansantuote nyt lähes 20 prosenttia korkeammalla tasolla kuin mitä on toteutunut kehitys. Onhan bruttokansantuote tällä hetkellä edelleen vuoden 2007 alapuolella. Kukaan ei kyennyt arvioimaan, että kansainvälinen finanssikriisi puraisee niin pahasti Suomen taloutta, Euroopan taloutta ja maailman taloutta.
Vuoden 2011 vaaleissa perussuomalaiset saivat jytkyvoiton. Keskusta koki tyrmäystappion. Tämä nosti ideologiat esiin useimmilla puolueilla. Perussuomalaiset heiluttivat hallitusneuvottelujen tahtikeppiä, vaikka eivät hallitusvastuuseen kyenneetkään omilla ehdoillaan. Kukaan ei halunnut mukaan eu- ja eurovastaista puoluetta. Keskusta arvioi, että on helpompi huudella oppositiosta kuin kantaa vastuuta heikentyneessä ja epävarmassa taloustilanteessa. Jäljelle jääneistä puolueista vasemmistopuolueet korostivat persujen pelossa voimakkaasti omia ideologioitaan. Kuka antoi periksi kansakunnan hyväksi? Suurin puolue eli pääministeripuolue kokoomus, uskoen siihen, että poliittiset ideologiat muuttuvat pragmaattiseksi vastuunkannoksi.