Anteeksi, väärä rypäle!

Lienevätkö juuri Don Silvestre Ochagavia Echazarretan vuonna 1851 Chileen kutsumat ranskalaiset viinintekijät sekoilleet matkatavaroidensa kanssa, vai pitäisikö palata vuoteen 1830 ja tarkastella Quinta Normalin koetilan ranskalaisia köynnöksenversohankintoja, jotta selviäisi miksi meille myydään nykyään niin runsaasti Carmenère-rypäleestä tehtyä chileläistä punaviiniä? Kyseinen rypäle oli melko yleinen myös Ranskassa tuona ajanjaksona, jolloin hyvinä pidettyjä köynnöksenversoja laivattiin uuteen maailmaan, joten on ymmärrettävää, jos Merlotin versojen joukkoon eksyi muutama Carmenèrekin. Sillä Merlotin joukossa tämä rypäle kasvoi ja Merlotina sitä myytiin aina vuoteen 1991, jolloin huomattiin, että tätä vähäsatoista rypälettä kasvaa sekä Merlotin seassa että ihan omina tarhoinaan. Osa viljelijöistä varmaan aavisteli tällaista jo aiemminkin, mutta Merlot myi hyvin, ja jos joukkoon eksyi hieman jotain muuta rypälettä, siitä oltiin hissukseen.

Carmenèresta tehty viini muistuttaa ominaisuuksiltaan Merlotia, joten sekaannuksen havaitseminen pelkän makuaistin perusteella ilman luotettavia vertailukohteita on hankalaa. Molemmat ovat syvänvärisiä, täyteläisiä ja runsaan luumuisan hedelmäisiä. Carmenèren rakenne on hieman enemmän kallellaan Cabernet-perheeseen, ja mausteisia ja savuisia elementtejä on myös runsaammin havaittavissa.

Mouton-Rothschild vei maineensa ja kokemuksensa viininvalmistajana Chileen vuonna 1997 ja tuottaa siellä rodukkaita ja kohtuullisen edullisia viinejä myös suomalaisten iloksi. Yrityksen tuotteista tämän Reserva-sarjan lajikeviinien lisäksi markkinoillamme on nähty myös Bordeaux-tyylinen Escudo Rojo sekä luksusviiniksi tehty Almaviva. Carmenère Reservan rypäleet ovat kasvaneet Rapelin laaksossa, joka sijaitsee keskellä Chilen vakavasti otettavia viinialueita. Alueen yöt ovat viileitä ja kesäpäivät lämpimiä, maa rikasta ja osittain kalkkipitoista, ja puhdasta vettäkin riittää, joten viinien laadulle on hyvät edellytykset. Rypäleet on poimittu käsin ja käytetty suhteellisen korkeassa lämpötilassa, minkä jälkeen viini on saanut tammea 6-8 kuukautta.

Viinin väri on tumma, reunoiltaan hieman karmiininpunainen. Tuoksu on runsas ja tammen sävyttämä, hieman mausteisen luumuisa. Mukavaa nuuhkittavaa, elementit ovat selkeät ja yleiskuva puhdas. Maku on runsaan mausteinen, mutta loppua kohti kevenevä. Hapot ja tanniinit ovat läsnä mutteivät häiriköi. Kun viini hieman avautuu, siitä voi löytää myös ranskalaistyylisen kahvin aromin.

Varma paikka pihville, mutta jos kaipaa pientä vaihtelua, miedonmakuinen tarhattu saksanhirvi paistina olisi kokeilemisen arvoinen. Lisukkeiksi tumma peruskastike, jota voisi sävyttää vahvalla kahvilla ja herukkamehulla/marjoilla, ja perinteistä paistettua perunaa.

11/20 pistettä

Mikko Virta