Pirjo ja hänen lapsensa asuivat vuosia ammoniakki- ja homeasunnoissa. He sairastuivat sinä aikana muun muassa jatkuviin päänsärkyihin, fibromyalgiaan, silmätulehduksiin, allergioihin ja reumaan.
Pirjo Karhunsuo oli asunut neljän lapsensa kanssa puolitoista kuukautta uudessa vuokra-asunnossa, kun hän alkoi saada outoja oireita.
– Minulle tuli aivan hirvittäviä lihaskipuja. Lääkäri diagnosoi vaivan fibromyalgia-nimiseksi oireyhtymäksi. Hän ihmetteli, kuinka oireet ilmestyivät niin äkkiä. Talvesta johtuen en ymmärtänyt heti, että asuntomme oli epätavallisen kylmä ja vetoisa, mikä luultavasti laukaisi sairauden, Pirjo muistelee vuotta 1996.
Asunnon ikkunamekanismit olivat rikki. Sen takia ikkunoita ei saanut kahteen vuoteen kunnolla kiinni. Neljän vuoden päästä todettiin, että myös koko kerrostalon ilmastointi oli alun perin jäänyt liian kovalle.
– Todennäköisesti nämä kaikki asiat yhdessä aiheuttivat sen, että katto pilaantui: sinne muodostui ammoniakkia.
Opinnot kesken ja sairaseläkkeelle
Ennen kuin Pirjo sai tietää ammoniakkiongelmasta, hän kärsi lastensa kanssa yhä pahenevista oireista.
– Podimme hengitystie- ja poskiontelotulehduksia sekä päänsärkyä. Minun piti hankkia ajoittain turpoavaa kurkkuani varten epipen-kynä.
Koska oireet lisääntyivät pikkuhiljaa, niihin tottui.
– Minun ja kahden tyttäreni silmät alkoivat kuivua. Tytöt olivat nuhaisia ja hirveän allergisia. Ravasimme jatkuvasti sairaalassa.
Pirjo joutui keskeyttämään jopa jatko-opintonsa sairastelun takia.
– Opiskelusta ei tullut kipujen kanssa yhtään mitään. Lopulta pääsin näiden ja osin muidenkin syiden takia sairaseläkkeelle, Pirjo kertoo.
Lisäksi kosteusvaurio
Kun Pirjoa ja lapsia alettiin hoitaa sisäilmapoliklinikalla, lääkäri pyysi asunnosta VOC-sisäilmatutkimukset.
– Tuolloin liian suuret ammoniakkipitoisuudet viimein havaittiin. Kahden huoneen katot olivat pilalla.
Kylpyhuoneesta löytyi myös kosteusvaurio.
– Huomasin lattialla oudon sauman, joka mutkitteli lattian kastuneissa osissa ja jatkui muualla suorana. Kosteusvaurio korjattiin, mutta minulle ei koskaan kerrottu, löytyikö huoneesta myös hometta, Pirjo sanoo.
Perhe joutui tekemään kaksi välimuuttoa kylpyhuoneremontin ja kattojen korjauksen takia. He ehtivät asua ammoniakkivaurion kanssa yli viisi vuotta.
Uudessa talossa oireet pahenivat
Kun Pirjo muutti lapsineen uuteen vuokra-asuntoon, aiemmat oireet pahenivat.
– Päänsärkyni voimistui. Kurkkuni rupesi turpoamaan useammin. Minulla oli hirveän huono, väsynyt ja sairas olo.
– Silmäkirurgi totesi minulla todella pahan silmätulehduksen, jonka takia silmäni rähmivät kaikkiaan kahden vuoden ajan. Se oli aivan hirveää. Luulin, etten palaisi koskaan kuntoon. Silmäni jäivätkin pitkäksi aikaa aiempaa kuivemmiksi, Pirjo kertoo.
Niin ikään pahoista silmäoireista kärsineiden tytärten allergiat pahenivat.
– He joutuivat syömään koko ajan enemmän lääkkeitä. Loppujen lopuksi toiselle tytöistä puhkesi reuma.
Vaikka reuman laukaisijaa ei varmasti tiedetä, Pirjolla on siitä epäilyksensä.
– Huomasin vähän aikaa talossa asuttuamme kohoumia ikkunalastan alapuolisessa maalipinnassa. Terveystarkastaja totesi sen muutaman kuukauden päästä homeeksi.
Tavarat piti hävittää
Perhe asui hometalossa seitsemän kuukautta. Ennen kuin he pääsivät lähtemään, suuri osa omaisuudesta piti hävittää.
– Esimerkiksi kankaisia huonekaluja ei saa missään nimessä viedä homeasunnosta toiseen asuntoon. Meidän piti tuhota sohva ja sängyt. Hävitin myös lähes kaikki kirjat, sillä aina yrittäessäni lukea niitä sain pintaan jääneestä homepölystä hirvittävän päänsäryn.
Kaikki matot pestiin ja pinnat pyyhittiin.
– Veimme joka ikisen tavaran parvekkeelle. Yhtäkään esinettä ei tuotu takaisin sisälle ennen kunnon putsaamista.
Taloudellisesti takkiin tuli kunnolla.
– Rahani eivät riittäneet ostamaan heti kaikkea uutena, joten jouduin nukkumaan vähän aikaa vanhassa sängyssä. Akuutit homeoireet katosivat vasta, kun sain uuden pedin hankittua, Pirjo sanoo.
– Ainoa esine, jota emme hoksanneet puhdistaa, oli tietokone. Myöhemmin sekin piti hävittää homeisen muovin takia.
Päänsäryn takia aurinkolasit sisällä
Ammoniakki- ja hometalot sairastuttivat Pirjon paitsi fyysisesti, myös henkisesti.
– Koin jaksamattomuutta. Rupeama vei kaikki voimani.
Pysyviäkin jälkiä jäi.
– En ollut oikeastaan koskaan ennen kärsinyt päänsärystä. Nyt jotenkin herkistyin sille. Olen niin valonarka, että välillä minun pitää vetää päivisinkin verhot ikkunan eteen ja käyttää aurinkolaseja sisällä, Pirjo kertoo.
– Viimeisessä asunnossa myös allergiataipumukset pahenivat sekä itselläni että luonani asuneilla tytöillä.
Maalla on hyvä hengittää
Pirjo toivoo, että asuntojen home-epäilyt selvitettäisiin mahdollisimman nopeasti.
– Ihmisten pitää saada tällaisissa tilanteissa pikaisesti neuvontaa ja uusi asunto. Onneksi homeongelmia ei sentään enää pidetä huuhaana tai niistä kärsiviä ihmisiä hulluina.
Nykyisin Pirjo asuu maalla.
– Täällä voi hengittää. On hyvä olla.
Juttu on julkaistu alun perin tammikuussa 2013.
Studio55.fi/Piia Simola
Kuvat: Colourbox.com