USA 2006. Ohjaus & käsikirjoitus: Nick Cassavetes. Tuotanto: Sidney Kimmel, Chuck Pacheco. Kuvaus: Robert Fraisse. Leikkaus: Alan Heim. Musiikki: Aaron Zigman. Pääosissa: Emile Hirsch, Justin Timberlake, Anton Yelchin, Ben Foster, Shaun Hatosy, Sharon Stone, Bruce Willis, Christopher Marquette. Kesto: 119 min.
Tosielämän gangsteritarina on inspiroinut elokuvantekijä Nick Cassavetesiä tämän uudessa testosteronia uhkuvassa Alpha Dogissa.
Alpha Dog kertoo tarinan parikymppisestä pikkunilkistä, jonka maailma pyörii paitsi oman navan myös marihuanan lähiödiilauksen ympärillä. Emile Hirsch esittää Johnny Truelovea, jonka hahmo on muotoiltu vuonna 2005 käpälälautaan jääneen Jesse James Hollywoodin pohjalta. Uskomattoman nimen omannut narkkari ennätti ennen kiinnijäämistään päästä jopa FBI:n etsintäkuulutettujen ykköslistalle.
Kuten aina "perustuu tositapahtumiin" -elokuvissa, on tälläkin kertaa totuutta väännelty lähes tunnistamattomaksi asti. Cassavetes, joka pääsi tutustumaan Hollywoodin tutkinta-aineistoon jo ennen kaverin vangitsemista, tyytyy rakentelemaan omaa fantasiaansa losangelesilaisten ajelehtijoiden päivänpaisteisesta painajaisesta.
Kun Trueloven bisnekset menevät mönkään asiakkaan huijauksen takia, keksii diileri kidnapata velallisen pikkuveljen panttivangikseen. Johnny kavereineen kaappaa 15-vuotiaan Zackin (Anton Yelchin) reilun tuhannen dollarin takia. Kidnappaus vaikuttaa pian sangen rennolta afääriltä: alaikäinen pikkukundi on mukana bailaamassa ja pössyttelemässä pilveä vangitsijoidensa kanssa. Poikuuskin menee lomalta tuntuvan vankina lekottelun lomassa. Onnellista loppua ei silti ole luvassa, sillä moiseen ratkaisuun ei Trueloven tai hänen kaveriensa asehullu harhaisuus voi mitenkään venyä.
Pyssyjä, pössyttelyä ja pepunheilutusta uima-altaan äärellä. Alpha Dogin kuvasto on hämmentävä sekoitus tuhoisan elämäntavan viileän makeaa estetisointia ja kömpelöä kritiikkiä. Jälkimmäisen voi nimittäin turhan helposti jättää kokonaan huomiotta. Silmänruoastahan elokuvassa on loppujen lopuksi kysymys, sen voi todentaa vaikkapa tavasta, jolla kamera nuolee teini-idoli Justin Timberlaken (Trueloven kaveri Frankie) tatuoitua vartaloa.
Kauniit kropat keimailevat Kalifornian auringossa, jonka alla tietämättömyys on hyve ja väkivalta pelkkää eroottista esileikkiä. Cassavetes on kertonut yrittäneensä tutkia kadotettujen nuorten ja heidän välinpitämättömien vanhempiensa välistä suhdetta. Ohjaaja-käsikirjoittaja eksyy sen sijaan oman eksploitatiivisen tyylittelynsä sokkeloihin. Kuva-alan jakaminen (split screen), dramaattiset pysäytyskuvat alleviivaavine teksteineen sekä dokudramaattiset haastattelukohtaukset vahvistavat vain mielikuvaa kikkailevasta, tyhjyyttään kolisevasta yhdentekevyydestä.
Nuorempien näyttelijöiden henkilöohjaus toimii mukiinmenevästi, sen huomaa mm. kokemattomasta Timberlakesta, jonka vaivattomalta näyttävä roolisuoritus ei ole ollenkaan huono. Sivuosissa vilahtavat Sharon Stone ja Bruce Willis eivät valitettavasti kohoa omalle tasolleen, mistä on kuitenkin ensisijaisesti syytettävä Cassavetesin ontuvaa tilannetajua.
Teksti: Outi Heiskanen