Aivokasvaimen hoito ja potilaan elinajanennuste riippuvat merkittävästi kasvaimen laadusta. Ihminen saattaa elää vielä vuosikymmeniä diagnoosin jälkeen.
Suomessa vuosittain diagnosoiduista 900 aivokasvaimesta karkeasti ottaen puolet on hyvän- ja puolet pahanlaatuisia.
– Aivokasvainten syntymisen tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta niiden esiintyvyydessä on tiettyä jakaumaa, kertoo HYKS:n neurokirurgian ylilääkäri ja professori Mika Niemelä.
Yleinen, hyvänlaatuinen, aivokalvolla sijaitseva meningeooma-kasvain on esimerkiksi yleisempi naisilla kuin miehillä. Tuntemattomasta syystä noin kaksi kolmasosaa potilaista on naisia.
– Pahanlaatuisia aivokasvaimia taas alkaa esiintyä yleensä keski-iästä ylöspäin. Ne painottuvat iäkkäämmille, yli 70-vuotiaille, sanoo Niemelä.
Lue myös: Tiinan pahin pelko toteutui, kun häneltä löytyi parantumaton aivokasvain
Tiettyjä riskiryhmiäkin on: esimerkiksi HIV-potilailla todennäköisyys saada aivokasvain on muuta väestöä suurempi. HIV-positiivisia ei kuitenkaan seulota.
Seuranta ja seulonta on kohdistettu tietyistä periytyvistä sairauksista, kuten harvinaisista neurofibromatoosista ja von Hippel-Lindaun taudista, kärsiviin potilaisiin.
Aivokasvain havaitaan useimmiten magneettikuvauksessa, joskus jopa sattumalta. Esimerkiksi päähän kohdistuneiden vammojen yhteydessä saatetaan tehdä tietokonetomografia, ja tällöin sivulöydöksenä saattaa paljastua aivokasvain. Tämänkin jälkeen tehdään yleensä vielä magneettikuvaus asian varmistamiseksi ja kasvaimen laadun selvittämiseksi.
