Uusperheen äitipuoli kertoo, miksi hänen rakkauttaan omiin lapsiinsa ei voi verrata siihen, millä tavoin hän rakastaa puolisonsa lapsia.
– Kun Gabe ja minä menimme naimisiin, ymmärsin sitoutuvani häneen ja hänen lapsiinsa, Saraan, Amyyn ja Jackiin, loppuelämäkseni. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se todella tarkoitti, kirjoittaa uusperheen äiti ja kolmen biologisen lapsen äiti Kate Chapman Scary Mommy -sivustolla.
Jälkikäteen ajateltuna Chapman myöntää, että tietämättömyys oli ehkä hyväkin asia. Jos hän ennen avioliittoa olisi tiennyt lapsipuolten mukanaan tuomat asiat, hän olisi ehkä suhtautunut epäilevämmin ajatukseen äitipuolena olemisesta – ja silloin sen ilot olisivat jääneet kokematta.
Chapman ei halua väittää, että arki on ollut pullantuoksuista ja sujuvaa. Ei se ole. Chapman kertoo saaneensa oman osansa uusperheen katastrofeista. Myös lasten on ollut vaikea ymmärtää Chapmanin rooli äitipuolena. Arkeen on kuulunut kiinni paiskottuja ovia, korotettuja ääniä ja jäänkylmiä katseita.
Hyvät puolet ovat kuitenkin ylittäneet huonot, Chapman toteaa. Lapset ovat käpertyneet äitipuolen viereen sohvalle, ottaneet tämän osaksi kouluprjoektia ja täyttäneet sosiaalisen median kanavansa kuvilla äitipuolen ideoimista ajanvietoista.
– Jotkut suosikki-illanvietoistani perheenä olen viettänyt lapsipuolteni kanssa, ja olen kiitollinen.
"En usko, että on mahdollista rakastaa..."
Chapman toteaa todistaneensa usein, kuinka isä- ja äitipuolia kehotetaan rakastamaan puolisonsa lapsia kuin omiaan. Simonin, Cadenin ja Lottien biologisena äitinä, hän kuitenkin ahdistuu ajatuksesta.
– En usko, että on mahdollista rakastaa lapsia ensimmäisestä perheestä ja lapsipuolia samalla tavalla, hän toteaa.
Mutta, miksi näin on?
– En kasvattanut lapsipuoliani. En kylvettänyt heidän pullukoita vauvavartaloitaan keittiön lavuaarissa. En seurannut heidän kasvukäyriään tai huolehtinut, kuinka monta sanaa he osasivat neuvolakäynneillään. En asettanut vaatteita huolellisesti esille heidän ensimmäistä koulupäiväänsä varten, Chapman selittää.
