Äitipuoli kertoo, miksei rakasta puolisonsa lapsia kuin omiaan: "En usko, että on mahdollista"

Uusperheen äitipuoli kertoo, miksi hänen rakkauttaan omiin lapsiinsa ei voi verrata siihen, millä tavoin hän rakastaa puolisonsa lapsia.

– Kun Gabe ja minä menimme naimisiin, ymmärsin sitoutuvani häneen ja hänen lapsiinsa, Saraan, Amyyn ja Jackiin, loppuelämäkseni. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se todella tarkoitti, kirjoittaa uusperheen äiti ja kolmen biologisen lapsen äiti Kate Chapman  Scary Mommy -sivustolla.

Jälkikäteen ajateltuna Chapman myöntää, että tietämättömyys oli ehkä hyväkin asia. Jos hän ennen avioliittoa olisi tiennyt lapsipuolten mukanaan tuomat asiat, hän olisi ehkä suhtautunut epäilevämmin ajatukseen äitipuolena olemisesta – ja silloin sen ilot olisivat jääneet kokematta.

Chapman ei halua väittää, että arki on ollut pullantuoksuista ja sujuvaa. Ei se ole. Chapman kertoo saaneensa oman osansa uusperheen katastrofeista. Myös lasten on ollut vaikea ymmärtää Chapmanin rooli äitipuolena. Arkeen on kuulunut kiinni paiskottuja ovia, korotettuja ääniä ja jäänkylmiä katseita.

Hyvät puolet ovat kuitenkin ylittäneet huonot, Chapman toteaa. Lapset ovat käpertyneet äitipuolen viereen sohvalle, ottaneet tämän osaksi kouluprjoektia ja täyttäneet sosiaalisen median kanavansa kuvilla äitipuolen ideoimista ajanvietoista.

– Jotkut suosikki-illanvietoistani perheenä olen viettänyt lapsipuolteni kanssa, ja olen kiitollinen.

"En usko, että on mahdollista rakastaa..."

Chapman toteaa todistaneensa usein, kuinka isä- ja äitipuolia kehotetaan rakastamaan puolisonsa lapsia kuin omiaan. Simonin, Cadenin ja Lottien biologisena äitinä, hän kuitenkin ahdistuu ajatuksesta.

– En usko, että on mahdollista rakastaa lapsia ensimmäisestä perheestä ja lapsipuolia samalla tavalla, hän toteaa. 

Mutta, miksi näin on?

– En kasvattanut lapsipuoliani. En kylvettänyt heidän pullukoita vauvavartaloitaan keittiön lavuaarissa. En seurannut heidän kasvukäyriään tai huolehtinut, kuinka monta sanaa he osasivat neuvolakäynneillään. En asettanut vaatteita huolellisesti esille heidän ensimmäistä koulupäiväänsä varten, Chapman selittää.

Sitä vastoin joku muu oli läsnä näinä hetkinä.

– Joku hoiti kyyditykset ja suunnitteli juhlat ja seisoi lauantaiaamuisin kentän reunalla. Saralla, Amylla ja Jackilla on äiti. Hän on mukana heidän elämässään ja he rakastavat häntä syvästi. Se on tärkeää ja kunnioitan syvästi heidän suhdettaan äitiinsä.

Chapmanin mielestä ajatus siitä, että uusperheen vanhempien tulisi rakastaa puolison lapsia yhtä paljon kuin omiaan lisää kilpailuasetelmia äitien ja äitipuolten sekä isien ja isäpuolten välillä. 

– Lapsipuoleni eivät ole minun – he kuuluvat Gabelle ja äidilleen. Ehkä paremmin sanottuna, lapsipuoleni kuuluvat myös Gabelle ja äidilleen. Aivan kuten minunkin lapseni kuuluvat myös Gabelle, Billylle ja hänen vaimolleen. Joten haaste, jonka kohtaan – kuten kaikki muutkin isä- ja äitipuolet kuvittelisin – on se, kuinka osoittaa lapsipuolille ja omille lapsille rakkautta tasavertaisesti, mutta selvästi erilaisilla tavoilla.

Chapmanin mielestä rakastaminen eri tavoilla on tärkeää siksi, ettei lapselle tule tunnetta esimerkiksi oman vanhemman ja isä- tai äitipuolen välisestä jännitteestä. Chapman kertookin oppineensa rakastamaan puolisonsa lapsia täysillä, koko sydämestä ja ehdoitta, mutta tarpeeksi erilaisin tavoin, jotta he myös pystyvät vastaanottamaan äitipuolensa rakkauden ilman ehtoja.

Mitä Chapman sitten tekee?

1. Hän kannustaa kaikkia

Chapman kertoo kannustavansa puolisonsa lapsia niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Hän muistuttaa Saraa, että tämä on upea silloinkin, kun hänestä ei tunnu siltä. Hän keskustelee Amyn kanssa koulun draamoista vakuuttaen, että se on normaalia ja samalla auttaen, miten selvitä. 

– Olen täysillä heidän tiimissään – kunhan heidän tiiminsä ei ole Gabea vastaan.

2. Hän puhuu heidän puolestaan

Kun Sara koki muutoksia kehossaan teini-iässä, Chapman auttoi miestään ymmärtämään sitä. Kun muutos kesti pidempään kuin oli odotettu ja Chapman huolestui, että kyseessä voisi olla jotain vakavampaa, hän puhui siitä miehelleen. Kun Jack ei osannut lukea ikätasonsa mukaan, Chapman osti tälle kirjoja, joita hänen omat poikansa olivat rakastaneet ja pari luki Jackille ääneen.

– En ole lasten puolella heidän nähtensä, jos he ovat eri mieltä Gaben kanssa, mutta puhun hiljaa heidän etujensa puolesta, kun he ovat menneet nukkumaan. Teen töitä sen eteen, että lapsipuoleni saavat, mitä tarvitsevat.

3. Hän kohtaa heidät tilanteessa, jossa he ovat

Sara on sen ikäinen, ettei hän nauti fyysisyydestä. Niinpä Chapman ei pakota häntä halaamaan. Amy tuntee vahvasti äidin ja äitipuolen kilpailuasetelman, joten Chapman pyrkii olemaan lisäämättä vettä myllyyn. Hän ei odota tytön vastaavan, kun hän kertoo tälle rakastavansa tätä tai käske kutsumaan itseään tietyllä nimellä. Jack puolestaan nauttii haleista ja rakkaudentunnustuksista, joten hän saa niitä usein. Kun Jackilta lipsahtaa sana "äiti", Chapman ei korjaa häntä.

"Ero on siinä, kuinka teen nuo asiat"

Pintapuolisesti Chapmanin tapa rakastaa lapsipuoliaan on samanlainen kuin hänen tapansa rakastaa omiakin lapsia.

– Ero lapsipuolten rakastamisessa on siinä, kuinka teen nuo asiat. En asetu rooleihin, jotka heidän mielessään joku muu täyttää. Rangaistusten antaminen kuuluu äidille ja isälle, esimerkiksi. 

Chapman varoo, ettei jätä lapsille tärkeitä suhteita millään tavalla ulkopuolella. Hän kertoo näille, kuinka iloinen hän on siitä, että nämä menevät äitinsä kanssa rannalle tai isovanhemmille jouluna. Hän ei vesitä suhdettaan lapsiin pätemällä omalla rakkauden tai hyväksynnän tarpeellaan, kuten hän saattaa joskus tehdä omien lastensa kanssa.

– Rakastan Saraa, Amya ja Jackia koko olemuksellani. Osoitan sen vain heille eri tavalla, koska se tekee sen hyväksymisen heille helpommaksi, äitipuoli kiteyttää.

Lähde: Scary Mommy

***

Lue myös:

    Uusimmat