Hannu Salama ei pysty vieläkään hymyilemään sille, että hänet tuomittiin jumalanpilkasta 50 vuotta sitten fiktiivisen romaaninsa takia. Se ahdisti nuorta kirjailijaa, vaikka hän uskoi, ettei sentään saisi neljää vuotta "koppia". Tuomio oli kolme kuukautta ehdollista – ja lopulta presidentti Kekkosen armahdus.
Hannu Salaman Juhannustanssit-romaani on lyhyt kuvaus maaseudun nuorten riehakkaasta juhlimisesta. Juopuneen isännän rietas "juhannussaarna" poiki syytteet jumalanpilkasta. Nykypäivän valossa oikeudenkäyntiä voisi pitää farssina, mutta 1960-luvulla tällainen taide johti tuomioon.
"Nosta sinä syyte, minä armahdan"
– Oikeuskansleri uhkasi silloista oikeusministeriä Johan Söderhjelmiä valtakunnanoikeudella, jos tämä ei nosta syytettä. Minä arvelen, että Kekkonen ja Söderhjelm sopivat asian: "Nosta sinä syyte, niin minä armahdan".
Presidentti Urho Kekkonenkaan ei pitänyt oikeudenkäyntiä järkevänä, muistelee Salama 50 vuotta tapahtuneen jälkeen.
– En minä pelännyt, mutta hermoja se kiristi. Pakenin työhön ja kirjoitin seuraavaa romaania oikeusprosessin aikana. Uskoin, ettei kai Suomi nyt sentään laita kirjailijaa neljäksi vuodeksi koppiin jumalanpilkan takia. Se olisi ollut maksimituomio.
Kieli on tärkeämpää kuin julistaminen
Hannu Salama täyttää 80 vuotta tiistaina 4. lokakuuta. Hän saapuu vireänä ja hyvävoimaisena Helsingin Itäkeskuksen kahvilaan. Nykyisin Vuosaaressa asuva kirjailija tekee töitä yhä täysillä.
Keväällä ilmestyi runokokoelma, omat muistelmat ovat työn alla ja Salamasta ilmestyy myös 80-vuotisjuhlateos, Salamaa tutkineen Milla Peltosen Paperilla seisova perkele.
– Enhän minä osaa eläköityä. 5-6 tuntia päivässä pitää kirjoittaa ja yrittää oivaltaa yhtä sun toista. Tämä on työni enkä jaksa ryypätäkään, nauraa jo vuosia raittiina ollut Salama.
Boheemielämä on eletty, mutta kirjailijan elämä jatkuu. Tuore runoteos Hyvästi, kirvesvarsi on kuin nuoren avatgardistin tulitusta - rivien välissä vastavirran piikkejä ahneelle ja itsekeskeiselle maailmalle.
– Kieli on minulle tärkeämpää kuin se, että pitäisi julistaa jotain.
Kylmä sota ohi, mutta sota jatkuu
Salama on aina silti itse julistanut olevansa punikkien lapsi, joka on haukkunut niin Neuvostoliittoa palvoneen äärilaidan vasemmiston kuin natokiimaisen oikeistonkin.
– Eihän tässä ajassa ole hirveästi mikään muuttunut. Kylmä sota on kuulemma loppunut – nyt pitäisi määritellä, millainen sota on alkanut.
Salama pitää karmeana sitä, että Syyrian sodan annetaan jatkua.
– Se pitäisi lopettaa heti, mutta hirvittävintä on se, etteivät suurvallat siihen pysty.
Suomessa Salamaa vaivaa aatteellinen hiljaisuus.
Politiikkaan pettynyt on hiljaa
– Moni on menettänyt uskonsa politiikkaan. Ihmiset ajattelevat, että kunhan suojelen omaa elämääni, saan ammatin ja perheen, niin se on siinä.
– Samaan aikaan kansalle uskotellaan, että suurin ongelma ovat työläisten palkat. Tämän takia Suomi menee konkurssiin. Tämä on aivan naurettavaa, tuhahtaa kirjailija ja nauraa kuivaa naurua päälle.
– Palkansaajan pitäisi ryhtyä yrittäjäksi, pikku-kapitalistiksi. Tällä tavoin katoaa joukkovoima ja sehän on oikealle kapitalistille mannaa.
Sitten Salama tarttuu runokirjaansa ja lausuu säkeen:
"Härmäläinen basic instict: huomispäivän kansat on keljut keskenään."
Salamoiva saarnamies – sanoi itse mitä hyvänsä.