Pikku prinssejä ja prinsessoita on kautta aikain kasvatettu milloin poikkeuksellisen kovalla kurilla, milloin taas täysin vailla rajoja. Esimerkiksi Fredrik VI:n piti kulkea kesät talvet avojaloin, kun taas Pu Yita ei saanut ojentaa millään tavoin.
MTV Uutiset julkaisee artikkelin yhteistyössä Tieteen Kuvalehden Historia-julkaisun kanssa.
Fredrik VI: Lääkäri halusi kovettaa lellityn prinssin
Tanska (1768–1839): Fredrik VI:n isä oli mielisairas ja äiti yksinäinen.
Heille molemmille tärkeä ihminen, henkilääkäri Johann Friedrich Struensee otti vastuulleen kruununprinssin kasvatuksen tämän ollessa 2-vuotias.
Struensee aikoi kovettaa siihen asti lellityn pojan, jota oli muun muassa kannettu kaikkialle.
Sturenseen lähtökohta oli ranskalaisen filosofin Jean-Jacques Rousseaun kirja Émile, jonka mukaan lapsia ei pitänyt kasvattaa käyttäytymään kuin pienet aikuiset.
Fredrikin piti saada tutkia maailmaa itsenäisesti, ja jos hän esimerkiksi kaatui, ei äiti tai lastenhoitaja saanut lohduttaa häntä.
Fredrik sai leikkiä vapaasti huoneessaan ja linnan puutarhassa kahden maalaislapsen kanssa.
Lapset olivat niin paljon keskenään ilman aikuisia, että he keksivät oman kielen ja osasivat tuskin puhua kunnolla nelivuotiaina.
Fredrik pelkäsi kulkea portaissa, joten Struensee rakennutti pojan leikkihuoneeseen portaat, joiden yläpäähän Fredrikin oli aina kiivettävä syömään ateriansa.
Fredrikille tarjoiltiin kylmää ja helposti sulavaa ruokaa, kuten hedelmiä, veteen keitettyä riisipuuroa, leipää, maitoa ja perunoita.
Struensee myös määräsi Fredrikin kulkemaan paljain jaloin ympäri vuoden ja antoi tälle vuoteeseen vain ohuen peiton.
Struensee teloitettiin vuonna 1772, jonka jälkeen Fredrik luovutettiin isälleen, Kristian VII:lle.
Ludvig XIII: Sai kehuja pippelistään
Ranska (1601–1643): Ranskan kruununprinssi Ludvig havaitsi jo varhain, että aikuisia huvitti, kun hän leikki sukuelimillään.
Pikkupoikana Ludvig esitteli usein pippeliään hoville. Hän sai siitä kehuja, ja häntä kehotettiin pyytämään alamaisia suutelemaan sitä hänen kätensä sijaan.
Hovilääkäri kuvaili, kuinka kruununprinssi vinkui riemusta, kun lastenhoitaja hieroi hänen sukuelimiään.
Ludvig flirttaili innokkaasti pikkusiskolleen ja aikuisille naisille, ja sitä pidettiin terveyden ja viriiliyden merkkinä.
Kaikesta huolimatta Ludvig oli nolo ja haluton, kun hän joutui 14-vuotiaana naimisiin ja oli aika panna avioliitto täytäntöön.
Hänet lähes pakotettiin sänkyyn vaimonsa, myös vasta 14-vuotiaan espanjalaisprinsessa Annan kanssa.
Aleksei: Aleksei oli kaikkien lemmikki
Venäjä (1904–1918): Aleksei Nikolajevitš Romanov oli Venäjän viimeisen keisariperheen kruununperillinen.
Häntä ennen keisarinna Aleksandra oli synnyttänyt neljä tytärtä. Alekseita kutsuttiin lempinimellä ”Baby”, ja hän oli koko perheen silmäterä.
Jo varhain kävi ilmi, että Aleksei sairasti verenvuototautia, joten pienetkin haavat olivat hänelle vaarallisia.
Siksi hän ei saanut ajaa polkupyörällä eikä leikkiä liian rajuja leikkejä.
Hänelle palkattiin lastenhoitajiksi ja henkivartijoiksi kaksi merimiestä, jotka valvoivat, että kaikki hänen luokseen tulevat polvistuivat hänen edessään.
Keisarillisen perheen rikkauksista huolimatta siskokset nukkuivat kovilla patjoilla, kylpivät kylmässä vedessä ja siivosivat itse huoneensa.
Alekseita sen sijaan lellittiin kaikin tavoin, eikä häntä koskaan rangaistu.
Viktoria: Prinsessa eli pumpulissa
Britannia (1819–1901): Kun Viktoria oli kahdeksan kuukauden ikäinen, hänen isänsä kuoli. Hänet kasvattivat hänen äitinsä ja tämän oikea käsi, sir John Conroy.
He halusivat kaikin tavoin varmistaa mahdollisen kruununperillisen terveyden – sekä oman vaikutusvaltansa häneen.
Viktorian kasvatusmenetelmä sai nimen ”Kensington-järjestelmä”, ja sen tarkoitus oli tehdä prinsessasta mahdollisimman riippuvainen äidistään ja muutamasta valitusta aikuisesta.
Viktoria oli aina lastenhoitajansa, kotiopettajattarensa tai äitinsä seurassa. Hän jopa nukkui äitinsä kanssa samassa huoneessa.
Viktoria ei saanut leikkiä muiden lasten kanssa, mutta hänellä oli 132 nukkea, joiden parissa hän vietti aikaa.
Hänelle läheisin ihminen oli hänen kotiopettajattarensa Louise Lehzen, jota hän kutsui salaa äidiksi.
15-vuotiaana Viktoria sairastui lavantautiin. Hänen äitinsä ja sir Conroy yrittivät hyödyntää tilanteen ja saada Viktorian allekirjoittamaan asiakirjan, jonka mukaa Conroysta tulisi hänen henkilökohtainen sihteerinsä hänen noustessaan valtaan.
Sairaudestaan ja nuoresta iästään huolimatta Viktoria kuitenkin torjui painostuksen.
Viktoria totesi myöhemmin lapsuudestaan lakonisesti:
”En ollut koskaan iloinen, ennen kuin täytin 18 vuotta”.
Vielä teini-iässäkään Victoria ei saanut kulkea rappusissa ilman, että piti aikuista kädestä.
Rama V: Kruununprinssi eli hetken kuin munkki
Siam (1853–1910): Chulalongkorn oli kuningas Mongkutin yhdeksäs lapsi mutta ensimmäinen kuningattaren synnyttämä poika – kuninkaan aiemmat poikalapset olivat jalkavaimojen lapsia eivätkä siten voineet periä Siamin (nyk. Thaimaa) kruunua.
Maan tavan mukaan kruununprinssi lähetettiin 13-vuotiaana puoleksi vuodeksi buddhalaiseen luostariin, ja hän eli muiden munkkien tavoin askeesissa eikä esimerkiksi syönyt päivisin mitään 12:n jälkeen.
Munkkisaikaansa ennen ja sen jälkeen Chulalongkorn opiskeli myös englantia ja länsimaisia tapoja.
Hovi palkkasi brittiläisen Anna Leonowensin opettamaan nuorta kruununprinssiä ja monia hänen 83:sta täys- ja puolisisaruksestaan.
Chulalongkornista tuli kuningas Rama V jo 15-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli malariaan, mutta ensimmäiset viisi vuotta hänellä oli sijaishallitsija hänen matkustellessaan ympäri maailmaa oppimassa muun muassa politiikkaa.
Vilhelm II: Ratsaille, teidän korkeutenne
Saksa (1859–1941): Vilhelm II:n lapsuus oli kova. Hän aloitti jo 6-vuotiaana jopa 12-tuntiset koulupäivät ankaran yksityisopettajansa kanssa.
Vilhelmin oli opeteltava myös ratsastamaan, mutta synnynnäisesti surkastuneen käsivartensa vuoksi hänellä oli vaikeuksia pysyä tasapainossa hevosen selässä.
Aluksi hänellä oli avustaja pitämässä ohjista, mutta kahdeksan vuotta täytettyään hänen oli ratsastettava yksin.
Kun hän putosi, hänet pakotettiin vastusteluistaan huolimatta aina takaisin satulaan. Lopulta hän oppikin pitämään tasapainonsa.
Vilhelmillä oli koko elämänsä vaikea suhde äitiinsä, joka syytti itseään Vilhelmin vammasta eikä elätellyt suuria toiveita poikansa suhteen. Hän kirjoitti Vilhelmistä:
”Hänellä ei ole loistavia ominaisuuksia, luonteenlujuutta tai lahjoja, mutta hän on suloinen poika.”
Vilhelm kirjoitti kirjeissään äidilleen muun muassa tästä näkemistään unista sekä halustaan suudella tämän ”kauniita käsiä”.
Äiti vastasi korjaamalla poikansa kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Pu Yi: Pikkupoikaa palvottiin kuin jumalaa
Kiina (1906-1967): Pu Yista tuli Kiinan keisari vuonna 1908, kun hän oli vain 2-vuotias, mutta hän menetti kruununsa vallankumouksessa jo kolmen vuoden kuluttua.
Hän sai kuitenkin säilyttää tittelinsä ja asua yhä Kielletyssä kaupungissa, jossa hän eli omien sanojensa mukaan ”niin absurdia lapsuutta kuin vain kuvitella saattaa”.
Pu Yilla oli 600 hengen hovi, joka palvoi häntä kuin jumalaa. Pikkupojan sana oli laki, eikä kukaan saanut kasvattaa häntä, eivät edes hänen vanhempansa, joita hän näki harvoin.
– Keisaria imetettiin 8-vuotiaaksi asti. Imettäjä oli nainen, joka oli menettänyt oman lapsensa.
– Pu Yita ei saanut puhutella nimeltä, vaan piti sanoa ”Teidän majesteettinne”.
– Hovin eunukkeja rangaistiin kepin iskuilla, mutta heitä lyötiin myös vain Pu Yin iloksi.
– Jos Pu Yi käyttäytyi huonosti koulussa, hänen sijastaan rangaistiin hänen luokkatovereitaan.
Muokattu jutun alkua 14.8. klo 10.07, poistettu juttuun kuulumaton kappale.