Ylivieskalainen Mauri Löytynoja elää jatkoajalla. Loppu oli lähellä vajaat parikymmentä vuotta sitten, kun hän ampui itseään naulapyssyllä suoraan sydämeen. Kyseessä oli työtapaturma, josta oli tulla kohtalokas.
– Muistan hyvin sen päivän. Olimme rakentamassa kaverin kanssa varastorakennusta Nivalassa. Lunta satoi hiljalleen, ja olimme juuri palanneet lounastauolta takaisin työn ääreen. Olimme saaneet vesikaton valmiiksi, ja seuraava homma oli tehdä seinään laudoitus, Mauri Löytynoja kertoo.
Löytynojan työpari oli alhaalla pätkimässä lautoja sopivan mittaisiksi, ja mies itse kiipeili tikkailla naulapyssyn kanssa. Työ eteni niin, että Löytynoja naulasi ensin lautojen alareunat paikoilleen, minkä jälkeen hän kiipesi tikapuut ylös ja asetti laudan suoraan. Naulapyssyä oli hankala kuljettaa koko ajan mukana, joten se sai odottaa tikkailla sillä aikaa kun mies kävi kiipeili tikkailla ylös alas.
– Onhan ne naulapyssyt vaarallisia vehkeitä, mutta niissä on sellainen tuplavarmistus, että ne eivät laukea pelkästään painamalla liipaisinta, vaan pyssyn kärkeä pitää samaan aikaan painaa jotakin vasten, Löytynoja selittää.
Naula suoraan sydämeen
Työ oli melkoista kurkottelua, ja työn tiimellyksessä Löytynoja oli vahingossa huitaissut vartalollaan naulapyssyä niin, että sen liipaisin oli vasten tikkaita. Jossakin vaiheessa, kun mies kurkotteli kohti lautojen yläreunoja, hän painoi huomaamattaan naulapyssyn kärkeä vartalollaan, ja se laukesi.
– Tunsin kyllä, että naulapyssy laukesi, mutta ensin ajattelin, että olikohan siellä naulaa ollenkaan, kun mihinkään ei sattunut. Kiipesin alas ja huikkasin kaverilleni, että nyt taisi käydä huonosti, mutta hänkään ei ensin tajunnut kuinka vakavasta tilanteesta oli kyse. Hän vaan totesi, että eihän missään näy mitään reikääkään.