Heijastimet voivat pelastaa henkiä, ja niiden käytön puolesta on puhuttu Suomessa kymmeniä vuosia. Vakuutusyhtiö If on oikonut heijastimien käyttöön liittyviä myyttejä.
Ifin teettämän tuoreen kyselytutkimuksen mukaan juuri kukaan ei koe heijastinta turhaksi, mutta silti vain alle puolet suomalaisista käyttää pimeällä heijastinta.
Niiden käyttöön liittyy lisäksi useita vääriä uskomuksia. Ifin vahingontorjuntapäällikkö Jari Pekka Koskela oikaisee yleisimmät jalankulkijoiden näkyvyyteen ja heijastimiin liittyvät myytit.
1. Heijastin ei kulu
Totuus: Heijastin on kuluva tuote, ja monta vuotta vanha heijastin ei heijasta samalla tavalla kuin uusi. Heijastin hankautuu käytössä, ja vaatteiden peseminen kuluttaa vaatteissa olevia heijastavia kankaita. Heijastimen tehokkuuden voi kuitenkin testata helpolla konstilla: Ota puhelimella salaman kanssa kuva vaatteesta. Jos heijastavat kohdat eivät erotu selkeästi, heijastin ei enää toimi kunnolla.
2. Heijastinta ei tarvitse käyttää, kun katu on valaistu
Totuus: Katuvalo ei muuta pimeää ympäristöä samanlaiseksi kuin se on päivänvalossa. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu juuri tiheästi asutuilla alueilla, joissa on katuvalot. Vastaantulevan liikenteen valojen lisäksi näkyvyyttä haittaavat esimerkiksi katu- ja mainosvalojen heijasteet, puiden ja pensaiden varjot sekä sade ja sumu. Katuvaloissa on aina katvealueita, minkä lisäksi märkä asfaltti imee oman auton valon. Sen vuoksi sadekelillä ja etenkin tihkusateessa jalankulkijan näkyvyys voi olla yhtä heikko kuin kuivalla kelillä pimeässä ilman katuvaloja.
3. Talvella lumi riittää valaisemaan jalankulkijan
Totuus: Harhaluulo on samanlainen kuin katuvaloissa. Vaikka luminen maa saa ympäristön tuntumaan valoisammalta, se ei tee jalankulkijaa näkyväksi. Lähivalojen kanssa autoilija näkee jalankulkijan vasta 50 metrin etäisyydeltä, jos hänellä ei ole heijastinta. Heijastimen kanssa autoilija huomaa jalankulkijan jo noin 350 metrin päästä, eli jopa seitsemän kertaa paremmin.
