Ulla Järvi Tuukka Tammi: Maito tappaa – ja muita outoja tiedeuutisia. Vastapaino. 2016. 216 s.
Näin on, kuten otsikko väittää, sanoo – niin kuka? Ei (ehkä) kukaan, mutta saattoi tulla siitäkin klikki, tiede kun on nykyään kiihkeästi kansalaisia puhuttava aihe. Tai ainakin tiedeuutiset , niitä kun julkaistaan nykyään paljon lennokkaine otsikoineen.
Kritiikin taivaankappale osuu, kun vapaa tiedetoimittaja Jarmo Korteniemi muistuttaa toimittajia termien väärinkäytöstä avaruusuutisoinnissa.
”Miltä kuulostaisivat urheilu-uutisissa mainitut suksihiihdon MM-kisat, Kimi Räikkösen formula-kuorma-auto, jalkapallokentällä pidetyt sukelluskilpailut tai Seppo Rädyn shakkiottelun loppurepäisyn tulos?”
’Sinne päin’ ei riitä
No köh köh, naurettavaltahan tuo. Eli tiedeuutisoinnissa ei vetele suurin piirtein sinnepäin –ajattelu, kun ei se vetele missään muussakaan uutisoinnissa. Termeillä ja käsitteillä on merkityksensä ja sisältönsä, vaikka tuo avaruus jännä paikka onkin.
Maito tappaa on artikkelikokoelma tiedeuutisista. Avaruuden lisäksi kirja ruotii niin ravinto-, myrkky- kuin ydinonnettomuusuutisointia, netin algoritmeja, tieteen pr-toimintaa kuin vihapuhetta.
Paisuttelua ja virheitä
Opus rökittää kunnolla tiedeuutisointia epätarkkuuksista, virheistä, paisutteluista, huuhaasta ja usainboltmaisen vauhdin inspiroimista johtopäätöksistä. Todellisuudessa niin moni asia vaikuttaa asioihin, että tutkimustulos on ”vain” tutkimustulos, ei lopullinen asiantila tai maailmanselitys.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tieteestä voi kirjoittaa lukijoita houkuttelevasti ja viihteellisesti, kunhan faktat ovat kohdallaan. Ei ole realistista olettaa, että ns. suuri mutta kiinnostunut yleisö hallitsee eri tieteenalojen ammattikielen.
Tiede kuitenkin vaatii yhtä kriittistä lähestymistä kuin kaikki muutkin journalismin alat. Uutistoimisto Reutersin välittämän tiedeuutisen kääntäminen ei tee kenestäkään tiedetoimittajaa. On ymmärrettävä tieteentekemisen perusperiaatteita, ettei tule vietäväksi joka tuulen mukana.