Kolmekymppinen Petteri Puokka, ”elämäniloinen seikkailija Pohjois-Nokialta”, kertoo blogissaan, millaista on olla 80-vuotiaan Kyöstin ystävä – vapaaehtoisesti.
Kyösti asuu palvelukodissa ja kertoo olevansa vaikeasti yksinäinen. Kyöstillä riittäisi tarinaa kerrottavaksi, mutta kukaan ei ole kuuntelemassa.
Suurella sydämellä -vapaaehtoisjärjestöön ilmoittautuneelta Petteriltä kysyttiin alkuvuodesta 2015, kiinnostaisiko häntä käydä tapaamassa Kyöstiä.
– Ensimmäisessä kerralla mukanani oli seurakunnan diakoniatyöntekijä, ja henkilökohtaisesti mua kyllä vähän jännitti koko tilanne. Toivoin, että mulla ja Kyöstillä synkkaisi, kirjoittaa Petteri.
Ja Kyöstillä ja Petterillähän synkkasi. Yleensä Petteri keittää kahvit, jotka juodaan yhdessä rupatellen ja keksejä syöden. Joskus lähdetään keskustaan kahville.
– Vaikka kahvilassa käyminen on itselleni täysin arkinen ja normaali asia, niin yksinäiselle ihmiselle se voi olla maailman isoin juttu. Kyöstillä on kahvilareissuilla päällään suorat housut ja kauluspaita. Hiukset ovat kammattu tyylikkäästi sivulle ja yleisilme on erittäin asiallinen. Siinä tulee yllättävän nopeasti itsellekin sellainen fiilis, että tällä kahvilakäynnillä on iso merkitys, kuvailee Petteri.
Kyöstille joka maanantaiset tapahtumat ovat hurjan tärkeitä.
– Kyösti tietää, että saavun paikalle taas ensi kerralla, ja mielestäni tuossa tiedossa on yksinäiselle ihmiselle valtava merkitys sekä sanoma. Yksinäisellä ihmisellä on jotain mitä odottaa. Yksinäinen ihminen tuntee itsensä arvokkaaksi, Petteri kirjoittaa.