Koti-isä ja bloggari Tuomas Rytky kannustaa muitakin isejä jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Vaikka arki ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, kuvailee mies sitä antoisaksi.
Kempeleläisessä Rytkyjen perheessä riittää vilskettä ja vilinää pian kaksivuotta täyttävän, nelivuotiaan ja juuri koulun aloittaneen lapsen kanssa – ja isä Tuomas Rytky on kaiken keskellä seuraamassa sitä.
Tuomas palasi kesäkuussa jälleen töistä kotiin vanhempainvapaalle, kolmatta kertaa seitsemän vuoden aikana. Tuomas ja hänen vaimonsa ovat koko ajan kolmen lapsen lapsuuden ajan vaihdelleet sitä, kumpi on kotivanhempana ja kumpi on töissä.
Viimeksi Tuomas oli 17 kuukautta kotona keskimmäisen lapsen ollessa puolitoistavuotias. Nyt tarkoituksena on olla hiukan pidempään, ensi vuoden joulukuuhun asti.
– Tämä on ihan mahtavaa. Kotivanhemmuudessa on toki hetkiä, kuten kaikessa elämässä, jotka eivät ole niin mukavia. Minä kuitenkin tykkään tästä. Tykkään olla noiden kanssa kotona, ja havainnoida niiden kehitystä ja olla mukana niissä elämän ensimmäisissä vuosissa. Se on mukavaa, ja näen sen tärkeänä, Tuomas kertoo MTV Uutisille.
Katso alta video myös toisesta koti-isästä, Antista, joka jäi kaksosvauvojen kanssa kotiin. (Artikkeli jatkuu videon alla.)
8:16
"Tämä on kaikkien etu"
Tuomas kertoo, ettei osannut ajatellakaan ennen lasten syntymää, että hän jäisi kotivanhemmaksi. Valinta tuntui kuitenkin luonnolliselta.
– Me vaimoni kanssa näemme, että tämä on kaikkien etu. Se on lapsen etu, kun hän saa olla sekä isän että äidin kanssa. Se on molempien vanhempien etu, kun pääsee tutustumaan omiin lapsiin ja oppii arvostamaan sitä työtä, mitä toinen tekee kotona.
– Mutta se on myös etu töiden kannalta. Meilläkin reilun seitsemän vuoden ajan jompikumpi vanhempi on ollut koko ajan kotona. Jos vaimo olisi ollut koko sen pätkän, olisihan se pitkä pätkä poissa töistä. Näemme, että se on kotiinpäin tasa-arvoista, mutta se on myös töihin päin tasa-arvoista.
Monet kotivanhemmat ovat avautuneet kotona olemisen rankkuudesta. Myös Tuomas kuvailee koti-isyyttä todella kokonaisvaltaiseksi – varsinkin nyt, kun lapsia pyörii kotona kolme.
Ensimmäisen lapsen kanssa ehti aikoinaan käydä päivän aikana vaikka kaupungilla lounaalla, kolmen kanssa kotona ei jää aikaa edes peukaloiden pyörittelyyn.
– Kun on joku oksennustautipäiviä, niin kyllä silloin hyvin mielellään kävisi töissä, Tuomas nauraa.
Jatkuvasti pitää olla skarppina
Arki ei aina kotona olekaan ruusuilla tanssimista. Kuormittavaa kotona olemisessa on Tuomaksen mukaan esimerkiksi se, että jatkuvasti joutuu olemaan valppaana ja valmiustilassa. Pitää olla tarkkana ja huomion täytyy olla lapsissa ja heidän tekemisissään.
– Lapset vaativat aika paljon, ja koko ajan päivän aikana tulee keskeytyksiä. Pienten lasten kanssa tulee esimerkiksi tehtyä ruokaa aika monta kertaa päivässä, ja kyllähän se keskeytyy hyvin, hyvin, hyvin monta kertaa. Itselle se on välillä aika kuormittavaa, se jatkuva havainnointi ja skarppina oleminen, Tuomas kuvaa.
Kotivanhemmuuden huonoiksi puoliksi hän mainitsee erityisesti sosiaalisten kontaktien vähyyden sekä taloudellisen tilanteen. Kun vain toinen on töissä, joutuu senttiäkin venyttämään.
– Siihen pystyy tietenkin omilla ratkaisuilla vaikuttamaan. Ja sehän on valinta olla kotona, Tuomas korostaa.
Töistä hän ei kaipaa kiirettä tai palavereita, mutta joskus työtehtävien tarjoamia haasteita ja ongelmanratkaisua.
"On mahtavaa elää mukana lasten lapsuutta"
Hyvät puolet kuitenkin voittavat huonot. Ei Tuomaskaan muuten olisi jäänyt taas puoleksitoista vuodeksi kotiin lasten kanssa. Parasta koti-isyydessä on hänen mukaan se, kuinka voi olla mukana seuraamassa lasten elämän ensimmäisiä vuosia.
– Kun vaikka hammas irtoaa tai lapsi oppii ensimmäiset askeleensa, niin onhan se ihan mahtava nähdä se siinä hetkessä eikä niin, että tulet kotiin ja kerrotaan, että näin kävi, tässä se on, heippa, Tuomas sanoo.
Koti-isyydestä hän kertoo oppineensa paljon. Valtavasti konkreettisia juttuja soseiden tekemisestä lähtien, mutta myös sietämään väsymystä, keskeytyksiä ja tekemään monia asioita samaan aikaan.
Lapset ovat myös opettaneet muita tärkeitä asioita.
– Lapset ovat opettaneet joka päivä hetkeen tarttumista ja sellaista välittömyyttä. Itse olen enemmän suunnitelmallinen ja jossakin määrin tulevaisuuteen katsova, mutta lasten kanssa on kuitenkin pakko elää siinä hetkessä – ja hyvä niin. On mahtavaa, kun voi olla siinä lasten tekemisessä mukana ja elää mukana lasten lapsuutta, Tuomas toteaa.
Hyvä puoli on myös kotivanhemmuuden vapaus. Rytkyjen perheessä toistuvat tietyt rutiinit, mutta muuten päivän voi rakentaa haluamallaan tavalla. Ulos pääsee esimerkiksi päivänvalon aikaan, jota moni varmasti kaipaisi näin pimeään vuodenaikaan. Eikä kukaan sanele, mitä pitäisi tehdä.
Äidit jäävät edelleen yleensä kotiin
Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vanhempainvapaata Suomessa käyttävät lähes yksinomaan äidit.
Isäkuukauteen sisältynyttä kahta viikkoa pidempää vanhempainvapaata tai nykyisen yhdeksän viikon isyysvapaan lisäksi pidettävää vanhempainvapaata käyttää vain noin 1–3 prosenttia isistä. Osuus ei ole muuttunut vuosien 1995 ja 2014 välissä.
Kun lapsi on imetysiässä, äiti on ylivoimainen isään nähden, Tuomas sanoo. Sen jälkeen hän ei näe mitään syytä, miksi äiti olisi isää parempi hoitaja lapselle.
– Se on perinteisesti mennyt niin. Yhteiskunnan asenneilmasto on ollut siihen suuntaan. Monessa perheessä myös mies tienaa enemmän, joten on helppo laskea niin, että enemmän tienaava jää töihin.
– Se on sinänsä hullunkurista tasa-arvon kannalta, ja itseään ruokkiva kehä. Jos nainen jää aina kotiin, niin eihän se ainakaan edistä naisten urien kehittymistä ja palkkojen nousua, Tuomas sanoo.
"Onpa hienoa nähdä, että isä on jäänyt kotiin"
Isän jääminen kotiin voisi lisätä Tuomaksen mielestä myös yhteiskunnallista tasa-arvoa sekä perheiden hyvinvointia. Hän kannattaisi asiaan puuttumista päättäjien tasolta.
– Ei se kelkka näytä muuten kääntyvän. Siitä on puhuttu ainakin se seitsemän-kahdeksan vuotta, eikä ne prosenttiosuudet, kuinka paljon isät ovat kotona, näytä muuttuvan mihinkään tai ne muuttuvat todella hitaasti. Olisi mahtavaa, jos sitä voitaisiin tehdä myös kannustimien kautta.
Suomessa koti-isä on siis vielä selkeästi harvinaisempi näky kuin kotiäiti. Tuomas silti kertoo, ettei ole kohdannut ennakkoluuloja. Häntä on kuitenkin välillä ihmetyttänyt se, kuinka koti-isyyttä ovat ihmetelleet henkilöt, jotka toimivat jatkuvasti lasten kanssa.
– Vaimoni oli varaamassa lapsellemme aikaa terveysalan ammattilaiselle. Kun hän mainitsi ohimennen, että lapsi tulee isän kanssa, niin toisessa päässä oli ihmetelty, että eikö äiti tulekaan. Se välillä ihmetyttää, miten perheiden kanssa toimivat henkilöt aina olettavat, että äiti hoitaa lapsen, Tuomas kertoo.
Joskus myös vanhemmissa sukupolvissa, mummojen ja pappojen joukossa, asia herättää ihmetystä.
– Vaikka ruokakaupassa on saattanut joskus tulla kommenttia, että miten isä on täällä lasten kanssa arkena. Palaute on kuitenkin ollut pääosin positiivista, että onpa hienoa nähdä, että isä on jäänyt kotiin, Tuomas kertoo.
"Omat lapset ovat jokaisella elämän tärkeimpien ihmissuhteiden joukossa"
Tuomas kannustaisi myös muita isejä jäämään kotiin hoitamaan pieniä lapsia.
– Omat lapset ovat jokaisella elämän tärkeimpien ihmissuhteiden joukossa tai ainakin jokainen haluaisi, että ne olisivat. Mielestäni se on jo hyvä peruste jäädä kotiin, että pystyy syventämään sellaista ihmissuhdetta, hän sanoo.
– Uskon, että kun lasten kanssa on silloin, kun he ovat pieniä, suhde on hyvä myös sitten, kun he ovat vanhempia. Kaveripiirissä olenkin sanonut, että palkkapäiväni koittaa toivottavasti sitten, kun he ovat teini-iässä. Jos suhde heihin on silloin toimiva, tämä on kannattanut.
Myös Rytkyjen perheessä vietetään tänään isänpäivää. Tuomas kertoo, että luvassa on todennäköisesti muun perheen värkkäämä aamupala, onnittelulaulu sekä lasten tekemien korttien ja lahjojen antamista.
Siitä eteenpäin sunnuntai jatkuu normaaliin rytmiin todennäköisesti yhteisen tekemisen merkeissä, kuten Rytkyjen perheessä on tapana.
Tuomas kirjoittaa koti-isyydestä myös Isäkuukaudet-blogia, jota pääset lukemaan täältä.