Ylipainoinen – ja onnellinen

Helmi-haastattelun lupautunut kolmikymppinen Eveliina muistuttaa ennen tapaamista hyväntuulisesti, että hänestä tuskin voi erehtyä. – Minä olen varmasti siinäkin paikassa se ainoa lihava asiakas, joka ei jollakin tavalla pyytele anteeksi olemassaoloaan, hän sanoo puhelun lopuksi.

Even tavatessa huomio kiinnittyy tavanomaisten yksityiskohtien sijasta värikkääseen mutta kuitenkin levolliseen kokonaisvaikutelmaan. Hän ei todellakaan näytä pyytelevän anteeksi mutta ei myöskään alleviivaavan olemustaan uhmakkaasti. Hän vain yksinkertaisesti on.

Iloista hyväksyntää

Eve puristaa kättä reippaasti ja asettuu mukavasti korituoliin. Häntä on suositellut haastateltavaksi työtoveri, jonka mielestä Eve on tehnyt lukuisille tuttavilleen todellisen hyvän työn opettamalla nämä hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat – olivatpa nämä sitten liian laihoja, liian lihavia tai mitä tahansa muuta "normien" vastaista.

– Kiloistahan täällä oli tarkoitus puhua, eikö niin? Eve tarkentaa vielä ja tilaa ison capucchinon. Hän käärii ruosteenruskean kaulahuivinsa käsilaukkuunsa ja oikoo puolipitkiä hiuksiaan. Ruskeat, tavattoman eloisat silmät tarkastelevat huonetta kiinnostuneina. Hän tuntuu näkevän kaiken ja myös välittävän näkemästään keskivertokahvittelijaa enemmän.

– Olen ihan oikeasti kiinnostunut ihmisistä, Eve myöntää ja hymyilee, jolloin poskiin porautuvat veikeät hymykuopat. – Ja totta kai olen kiinnostunut painostanikin ja toivoisin saavani sen normaalilukemiin, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut. Pidän liikaa pullasta ja hyvästä ruoasta.

Eve sanoo painavansa noin 30 kiloa enemmän kuin pitäisi, mutta hän ei yritäkään selitellä sitä muulla tavoin kuin turhalla herkuttelulla. – En ole koskaan yrittänyt, edes itselleni, hän tarkentaa. – Niinpä minun ei myöskään tarvitse ulkona syödessäni teeskennellä, etten oikeasti syö koskaan pullaa tai pizzaa.

Mars ompelijalle!

Taitavana ompelijana Eve suunnittelee ja toteuttaa lähes kaikki vaatteensa itse. – Minunkokoisellenikin on kyllä jo ihan nättejä valmisvaatteita, mutta useimmiten jokin mitta on kuitenkin väärä, hän sanoo. – Minulla esimerkiksi on jonkinlainen vyötärö, mutta lantion kaari on vastaavasti todella mittava. Harvoin löytää esimerkiksi housut, joissa ei sitten ole ylimääräistä tilaa mahan kohdalla.

– Niinpä ompelen kaikki sisävaatteeni tyköistuviksi. Telttakoltut ylipainoisella saavat ihmisen näyttämään entistäkin isommalta ja alleviivaavat surkeutta. Värit ovat myös tärkeitä, yhteensopivissa vaatteissa on muutakin katseltavaa kuin kilot niitten sisällä. Tykkään tuottaa ihmisille hyvää mieltä.

Eve toivoo, että ihmiset menisivät rohkeasti ompelijan juttusille, jos valmisvaatteet eivät tunnu hyvältä. – Maksaahan se tietysti, mutta niitä vaatteita voikin sitten pitää vuosikausia. Sitä paitsi ompelijan tekemään vaatteeseen saa sellaiset saumanvarat kuin tahtoo, joten myöhemmätkään kilot eivät estä käyttämästä vaatetta, hän vihjaa.

Laiheliinit tukevat luisteluharrastusta

– Ylikilot ovat tietysti terveyshaitta, Eve huokaa. Toistaiseksi veriarvotkin ovat olleet kohdallaan, mutta ihan sohvaperunaksi ei uskalla jäädä. Eve onkin pyrkinyt pitämään itsensä kunnossa kiloista huolimatta. Omin laji on uinti ja talvella luistelu.

– Lapsena luistelu oli yhtä kidutusta, joten aikuisena ajattelin ottaa vahingon takaisin ja opettelin kaikessa hiljaisuudessa pysymään uudelleen terillä pystyssä. Hyvin ovat nilkatkin kestäneet, hän lisää iloisena. – Käymme miehen kanssa yhdessä jäällä, ja jokaisesta pyllähdyksestä joutuu maksamaan toiselle yhden euron.

– Joku kysyi minulta taannoin, enkö tunne oloani epämukavaksi luistinradalla kaikkien niitten hoikkien jääprinsessojen ympäröimänä. En ollut tajunnut edes ajatella koko asiaa, kun keskityin pitkään vain pystyssä pysymiseen, hän nauraa. – Nyt olen niin ylpeä itsestäni, että minusta ne hoikatkin ihmiset vain auttavat varmistamaan kentän ylläpitämisen jatkossakin!

Onnellinen nainen

– Tykkään myös ruoanlaitosta ja erityisesti italialaisesta ruoasta, mutta esimerkiksi eineksiä en syö. Yleensä pikaruokakaan ei minulle maistu, mutta toisinaan syömme pizzeriassa pitkän kaavan mukaan. Pidän mielelläni ruokajuhlia, mutta elokuvat ovat kuitenkin se meidän iso juttumme. Emme syö leffaa katsellessamme, sillä kahta hyvää ei saisi sotkea toisiinsa, se taittaa terän molemmista! Eve sanoo.

Eve elää pitkässä, tiiviissä parisuhteessa. – Meillä on vain niin hulvattoman hauskaa yhdessä, hän perustelee valintaansa. – Mies tarttui mukaan työpaikalta lähes kymmenen vuotta sitten ja on jäänyt, vaikka minussa on lähes 20 kiloa, joitten kanssa hän ei ole virallisesti naimisissa.

Tämän naisen myötäsyntyinen hyvän tuulen elämänasenne tuntuu tarttuvalta. On helppo kuvitella hänen nukahtavan tyytyväisenä pohtien mitä mukavaa huominen tuokaan tullessaan ja heräävän iloisena tapaamaan uutta päivää. – Olen aika onnellinen nainen, hän sanookin. – Ehkä olisin vielä onnellisempi ylikilot karistettuani, mutta olen kyllä tarpeeksi onnellinen nytkin.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock

Kommentoi!