55-vuotias Aino haaveili nuorena puolisosta ja lapsista. Hän halusi löytää rinnalleen miehen, joka kanssa hän voisi jakaa arkensa ja perustaa perheen. Kumppani olisi jakanut myös jokapäiväiset askareet kotona ja vastuun suurista päätöksistä. Aino jäi kuitenkin yksin. Hän ei usko enää löytävänsä kumppania.
Aino ei ole aina ollut yksin. Hänellä on menneisyydessään muutamia seurustelusuhteita, joista edellinen päättyi yli kymmenen vuotta sitten. Mitä pidempään yksinäisyys jatkuu, sitä kuluttavampaa se Ainon mukaan on. Neljänkympin tietämillä yksin eläminen oli raskainta.
– Silloin on raskainta, kun raja alkaa tulla vastaan, ettei voi enää saada lapsia, Aino kertoo.
Työikäisistä yksineläjistä on Ainon mielestä puhuttu liian vähän yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hän toteaa, ettei heidän yksinäisyyteensä ole olemassa kieltä. Vanhusten ja nuorten yksinäisyydestä on puhuttu paljon, samoin parisuhdeongelmista. Ainoat yksin eläjän mallit televisiossa löytyvät esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjasta, jonka naiset on kuvattu Ainon mielestä etuoikeutettuina.
– On olemassa mielikuva, että yksin eläminen on helppoa. Ihmiset vähättelevät yksinäisyyttä ja toteavat, että parisuhteessa vasta ongelmia onkin. Ihmiset kysyvät, miksi en lähde hakemaan miestä itselleni esimerkiksi netistä. Yksin eläminen on kuitenkin paljon laajempi asia kuin kumppanin etsiminen.
"Minulla on jatkuva taloudellinen huoli"
Yksin elämiseen liittyy monia asioita, joita kumppanin kanssa asuvat eivät tule ajatelleeksi. Taloustöistä pitää selviytyä yksin, suuret päätökset ovat vain yhden ihmisen harteilla ja esimerkiksi sairastuminen on yksin asuvalle todella hankala paikka.
