39-vuotiaana Tanja oli jo päättänyt hyväksyä, ettei koskaan löytäisi rinnalleen Sitä Oikeaa. Toisin kuitenkin kävi.
Kun nuorena ajattelit elämääsi eteenpäin, missä näit itsesi aikuisena? Kenties perheen perustaneena, menestyneenä, yrittäjänä…
39-vuotiaana Tanja oli päättänyt hyväksyä, ettei elämä mennyt, kuten hän oli suunnitellut. Ihmissuhteita, hyviä ja huonoja, oli takana jo useita, mutta hän oli edelleen lapseton ja sinkku.
– Kolmekymmentä täytettyäni luovutin. Ei sitä suhdetta löydy. Olin tuudittautunut siihen, oppinut elämään yksin ja nautinkin sinkkuelämästä, Tanja, nyt 40, kertoo.
Kun ystävät ympärillä saivat lapsia ja menivät naimisiin, Tanja tunsi kateutta. Itselleen hän kuitenkin selitti, että on ekologinen teko olla tekemättä enempää lapsia maailmaan. Se tuntui tilanteeseen nähden lohdulliselta selitykseltä; Tanjalla on muun muassa endometrioosi, jonka vuoksi hän ei luultavasti kuitenkaan tulisi saamaan koskaan omaa jälkikasvua.
Vielä vuosi sitten Tanja vielä uskotteli itselleen, ettei miestä ole tai tule. Nyt hän kuitenkin on paitsi naimisissa, myös alle kuukauden ikäisen lapsen äiti.
Miten näin pääsi käymään?
"Silloin kun tapasimme, inhosimme toisiamme"
Oikeastaan koko ihmissuhde oli vanha juttu. Tanja tapasi Jannen jo 15 vuotta sitten silloisen kumppaninsa kautta. Kaksikon ystävyys ei suinkaan alkanut mukavissa merkeissä – päinvastoin.
– Silloin kun tapasimme, inhosimme toisiamme! Jostain syystä kemiat eivät yhtään natsanneet, Tanja nauraa nyt.
Janne oli omalla tahollaan parisuhteessa, joka kuitenkin kariutui myöhemmin. Tanjakin erosi exästään. Jostain syystä suhde ärsyttävään Janneen kuitenkin säilyi: viestit kulkivat puhelimitse ja Facebookissa.
Sitten tuli kesä 2019.
"Niin kliseiseltäkin kuin se kuulostaakin, sen jotenkin tiesi heti"
– Janne asuu Etelä-Suomessa, mutta oli tulossa töihin Sodankylään. Ennen juhannusta hän lupasi tulla kylään. Sanoin, että se sopii, on mukava nähdä, Tanja muistele.
Edellisestä tapaamisesta oli tässä vaiheessa vierähtänyt kymmenen vuotta. Tanja ei osannut aavistella mitään, kun Janne viikko ennen juhannusta kaarsi pihaan.
– Sille tielle Janne kuitenkin jäi. Kaikki vain jotenkin kolahti melkein saman tien, kun hän tuli ovesta, istui sohvalle ja otti lemmikkini kainaloon, Tanja kuvailee.
Montaakaan tuntia ei vierailusta ehtinyt kulua, kun Tanja jo soitti äidilleen. Kertoi, että nyt hän ottaisi Jannesta aviomiehen.
– Olin heti niin varma! Jannekin oli, niin kliseiseltäkin kuin se kuulostaakin. Sen jotenkin tiesi heti.
"Olihan se aikamoinen positiivinen sokki, kun testi näyttikin plussaa"
Vuosien takainen vihasuhde oli muuttunut rakkaudeksi. Kolmen viikon seurustelun jälkeen Jannen tavarat haettiin Etelä-Suomesta Tanjan luokse, ja pari muutti yhteen. Kumpikin oli alusta asti menossa naimisiin, sillä tässä suhteessa oli tarkoitus viettää loppuikä.
Kaikki tuntui kuin unelta, unelmalta. Kihloja juhlittiin elokuussa 2019. Ilouutisesta huolimatta Tanja voi pahoin – siis fyysisesti. Viikon kuluttua kihlajaisista hän joutui kohtaamaan sen, mitä ei ollut rohjennut myöntää itselleen: hänen pitäisi tehdä raskaustesti.
– Alusta asti meille oli ollut selvää, että jos sattuisi niin ihanasti, että jostakin kohtalon oikusta lapsi tulisi, totta kai hän olisi tervetullut. Janne on elämänsä varrella myös yrittänyt lasta, mutta vauvaa ei kuulunut. Hänkin oli ehtinyt ajatella, ettei sitä tule, Tanja kuvailee.
Raskaustestin tekeminen pelotti hirveästi. Aiemmin se oli aina päättynyt pettymykseen.
– Pelotti, että sieltä tulee kuitenkin se negatiivinen, kuten oli aiemmilla kerroilla tullut, vuosikausien ajan. Olihan se aikamoinen positiivinen sokki, kun testi näyttikin plussaa, Tanja kuvailee.
Terve, pikkuinen tyttövauva syntyi huhtikuussa 2020.
Oli jo hyväksynyt, ettei rakkautta ole tarkoitettu hänelle
Kyllähän siinä toivo menee. Niin Tanja kuvailisi elämää, jossa elinikäistä rakkaussuhdetta ei toiveista huolimatta osu kohdalle.
– Sitä on sitten jo vähän kateellinenkin toisille, jotka ovat löytäneet sen oman sieluntoverin. Ja kun itse et ole löytänyt, vaikka on rakastumisen tunteitakin ollut. Aina jotain on kuitenkin puuttunut, Tanja kuvaa.
Lopulta ihminen turhautuu, sitten turtuu. Tanjakin opetteli uskomaan, ettei rakkautta ole tarkoitettu hänen löydettäväkseen.
– Toki sen vuoksi on surullinen. Olen tämän takia monet itkut itkenyt, että voi, kun joskus löytyisi joku rinnalle. Pelotti, ettei tule koskaan löytämään sitä oikeaa, vaan joutuu yksin vanhenemaan.
"Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että vuoden päästä sinulla on vauva..."
Nyt heitä on kolme: Tanja, Janne ja pikkuinen tyttö. Vauva voi hyvin, vaikka syntyikin pienikokoisena. Nyt hän on tyytyväinen vauva, joka lähinnä nukkuu ja syö.
– Yksi päivä tuossa mietimme, että jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että vuoden päästä sinulla on vauva ja mies tai vaimo, niin ei kumpikaan olisi uskonut. Nyt on mennyt elämä uusiksi, Tanja sanoo.
Hän uskoo, että aika oli nyt kypsä ja oikea. Iän karttuminen on kasvattanut myös ihmisenä.
– Jos silloin 15 vuotta sitten olisimme ihastuneet, en usko, että se olisi kestänyt. Nyt kummallakin on takana kokemusta, pettymystä, silloin osaa suhtautua ihan eri tavalla. Osaa käsitellä vaikeitakin asioita ja arvostaa asioita ihan eri tavalla, Tanja pohtii.
"Ei kannata antaa periksi"
Tanja uskoo, että on nyt myös kypsempi äitinä kuin kenties olisi parikymppisenä ollut. Muille ikisinkuille Tanja sanoisikin, ettei koskaan kannata luovuttaa. Elämä voi yllättää.
– Rakkaus tulee niin yllättäen, löytyy yllättävistä pakoista. Ei kannata antaa periksi, vaikka kuinka tuntuisi, ettei sitä ikinä löydy. Kannattaa pitää mieli avoinna.
