Sanna ehti syödä minipillereitä nelisen kuukautta. Sitten raskaustesti näytti positiivista.
Sanna, 26, on kahden pienen lapsen äiti. Nuorimmainen, hieman alle 3-vuotias, syntyi minipillereistä huolimatta.
– Minulla on lääkitys, joka sulkee suurimman osan ehkäisymahdollisuuksista pois. Ennen sairauden löytymistä olin käyttänyt e-pillereitä, Sanna kertoo.
Silloisen kihlattunsa kanssa Sanna oli käyttänyt kondomia. Pitkäaikaisen ehkäisyn aloittaminen tuntui turhalta: kummankin haaveissa oli perhe ja lapsi, joka saisi tulla piankin.
Testiin tuli haamuviiva
Minipillerit määrättiin synnytyksen jälkitarkastuksen yhteydessä. Sanna ehti syödä niitä nelisen kuukautta.
Sitten raskaustesti näytti positiivista.
Sanna muistaa hetken edelleen: miesystävän veli oli perheineen tulossa kylään, ja Sanna päätti tehdä raskaustestin pikaisesti, kuin ohimennen, ennen heidän saapumistaan. Ainahan se oli näyttänyt negatiivista.
– Tällä kertaa testiin tuli haamuviiva, haalea viiva, jota piti katsoa todella tarkasti, että sen edes näkee, Sanna kuvailee.
Samoin oli käynyt jo esikoisen aikana. Silloinkin Sanna teki kymmenisen testiä, ennen kuin uskoi raskauden todeksi. Tämä viiva ei kuitenkaan yllättänyt ihanuudellaan.
"Ennen kuin ehdin mitään sanomaan, aloin jo itkeä"
Sannan mieli luisui kauhuun. Esikoinen oli vasta puolen vuoden ikäinen, ja perhe oli vasta muuttanut uuteen, pieneen yksiöön. Tarkoitus oli säästää rahaa oman talon ostoon – ei hankkia toista lasta.
– Soitin heti äidilleni ja ennen kuin ehdin mitään sanomaan, aloin jo itkeä. Äiti kyseli, mikä on hätänä, ja minä sain sanottua, että olen taas raskaana. Äiti hihkaisi iloisena, että sehän on ihana asia. Ja minä yritin selittää, että kun toinenkin lapsi on vielä niin pieni.
Äiti lohdutteli Sannaa ja vakuutti, että tämä pärjäisi. Sannan mieltä kuitenkin jäyti: hän eli tuolloin huonossa parisuhteessa ja myös tiesi sen.
– Puhelun jälkeen soitin neuvolaan, jossa varattiin minulle varhaisultra, jotta voidaan varmistaa raskaus. Kun näin ensimmäisessä ultrassa pienenpienen, katkaravun näköisen olion, jonka sydän löi, tiesin heti, että tulen pitämään lapsen. Olin muutenkin ajatellut lapsellemme sisarusta, mutta kieltämättä vähän isommalla ikäerolla. Mutta uskon, että kaikelle on tarkoituksensa.
"Minua ei naurattanut siinä tilanteessa yhtään"
Sannan kuukautiset jäivät minipillerien syömisen aikana pois, ja hän oli tehnyt raskaustestin joka kuukausi – ihan vain varmuuden vuoksi. Toki hän oli myös tiennyt, ettei mikään ehkäisy ole sataprosenttisen tehokas.
– Mutta jotenkin luotin minipillereihin, koska e-pilleritkin olivat aina minulla toimineet. Olin enemmän kuullut siitä, kuinka e-pillereistä huolimatta oli tultu raskaaksi.
Ultratutkimuksen aikana lääkäri kysyi, koska Sannalla on viimeksi ollut kuukautiset. Tiedon avulla voitaisiin laskea, miten pitkällä raskaus on.
– Kerroin lääkärille, ettei minulla ole ollut kuukautisia minipillereiden takia. Kerroin myös, että otin joka pillerin kellontarkasti, enkä koskaan unohtanut yhtäkään ottaa. Lääkäri nauroi ja sanoi minun olevan "superhedelmällinen". Minua ei naurattanut siinä tilanteessa yhtään.
Lasten isä järkyttyi positiivisesta raskaustestistä
Raskausaika oli yhtä helppo kuin esikoisenkin kanssa. Sannalla oli vain hieman liitoskipuja, ja pahoinvointiakin vain parin viikon ajan raskauden alussa. Lasten isä kuitenkin järkyttyi positiivisesta raskaustestistä.
– Hän olisi halunnut minun tekevän abortin. Hänelle oli tullut yllätyksenä jo esikoisen aikana se, kuinka raskasta vauva-arki on. Minä ilmoitin miehelle, että aion pitää lapsen, ja hän voi päättää, jääkö hän tähän vai ei.
Mies päätti jäädä. Arki oli kuitenkin hankalaa; Sannan mukaan mies ei osallistunut millään tavalla esimerkiksi neuvola- tai ultrakäynteihin.
– Lasten isä tottui hieman ajatukseen lapsesta, kun sai kuulla lapsen olevan poika. Ei kuitenkaan osallistunut lasten hoitoon, hänen mielestään riitti, että hän käy töissä ja tienaa perheen rahat, joten kaikki kotityöt ja lasten hoito kuuluivat vain minulle.
Sanna koki olevansa kuin yksinhuoltaja, joka kantoi lapset mukanaan kaikkialle – vessaankin.
Lopulta ero tulikin. Sannalla on lasten yksinhuoltajuus, ja isä tapaa lapsia viikottain.
"Teen edelleen joka ikinen kuukausi raskaustestin"
Nyt Sanna elää lapsineen tavallista perhearkea. Jälkikasvun myötä luottamus muihin ehkäisymenetelmiin on kuitenkin horjunut.
– Teen edelleen joka ikinen kuukausi raskaustestin "ihan vain siltä varalta", Sanna myöntää.
Nyt hänellä on kierukka. Toistaiseksi se on toiminut.
– Kokemus opetti sen, ettei ehkäisy koskaan ole satavarma ja aina pitää olla valmistautunut siihen, että raskaus on mahdollinen. Jollain tavalla mietin paljon sitä, olisinko valmis enää kolmannen lapsen tuloon, Sanna sanoo.
– Tällä hetkellä en koe olevani valmis, mutta en myöskään ole koskaan pitänyt aborttia vaihtoehtona. Miettisin jatkuvasti tulevaisuudessa, että nyt minulla olisi kolmas lapsi, millaista elämäni olisi, tai että "nyt hän olisi jo vuoden ikäinen" ja niin edelleen, Sanna kuvailee.
"Jokainen pärjää varmasti myös yksin lapsen kanssa"
Yllätysraskauden kokevia Sanna neuvoisi rauhoittumaan. Miettimään rauhassa ja ajan kanssa, mihin eri päätökset johtavat.
– Sen, mitä asian toinen osapuoli sanoo, ei tarvitse olla äidin mielipide. Kyseessä on sinun kehosi, sinä saat päättää, mitä sillä teet. Jokainen pärjää varmasti myös yksin lapsen kanssa. Niin minäkin pärjäsin, Sanna rohkaisee.
– Miehellä ei myöskään ole oikeutta pakottaa äitiä pitämään lasta, jos hän ei halua. Olisi hirveää joutua synnyttämään lapsi, jota ei tahdo. Se ei varmasti olisi hyväksi lapsellekaan.