Voiko nivelrikkoa ehkäistä? Lääkäri avaa elämäntapojen merkitystä

Genetiikalle, useimmille sairauksille ja kehityshäiriöille emme toistaiseksi mahda mitään. Sitä vastoin elämäntapamme ovat pääsääntöisesti omassa vallassamme.

Luusto ei kehity ilman maan vetovoimaa vastaan tapahtuvaa liikkumista (luuliikunnasta puhutaan). Se näkyy komeasti alaraajojen murtumissa: useimmiten murtumat alkavat parantua vauhdilla vasta sitten, kun jalkoja päästään kuormittamaan.

Saman sukuinen ilmiö todetaan nivelissä: niitä pitää käyttää liikelaajuuksiensa rajoissa ja kuormittaa maanvetovoiman suuntaisesti ja muutenkin. Aiemmin suorastaan kiellettiin polvikulumassa kaikenlainen hypähtely – nyt tiedetään jo toista.

Polvessa nivelkierukka toimii iskunvaimentimena. Jos se poistetaan, kuluu nivel nopeutetusti. Nykyään tavanomaisia nivelkierukan pikkurepeämiä ei mielellään leikata. Polven tähystyksessä suoritetuista ”puhdistusleikkauksista” on luovuttu. Kun nivelrusto altistuu toimenpiteessä verenvuodolle, se on vahingollista rustolle.

Alaraajojen niveltenkään kannalta ei kannata lihottaa itseään. Kuormitus kohdistuu tällöin erityisesti polviin, mutta tietenkin myös lonkkiin, nilkkoihin ja jalkapöydän luihin sekä ukkovarpaan tyviniveleen.

Polven nivelsiteiden toistuva pätkiminen mutkamäessä tai nilkkojen nuljuaminen potkupalloillessa tai suunnistettaessa ei koidu eduksi. Rakenteita on syytä vahvistaa ja suojata vaaroille alttiissa aktiviteetissa.

Mistä nivelrikko johtuu?

Primaaristi nivelrikko on nivelruston sairaus, mutta ennen pitkää se kohdistuu kaikkiin nivelen rakenteisiin. 

Usein nivelrikko ja osteoporoosi sekoitetaan toisiinsa. Korostan vielä erikseen, että nivelrikko on nivelruston ja osteoporoosi luun sairaus. Osteoporoosilääkkeillä ei ole mitään tekemistä nivelrikon kanssa, paitsi että murtumat toki vaikuttavat niveltenkin elämään.

Nivelruston sairastumisen perimmäistä mekanismia ei tunneta edelleenkään. Siihen altistavat muun muassa tapaturmat (etenkin polvessa), synnynnäiset rakennepoikkeamat ja lapsuusajan kehityshäiriöt (etenkin lonkassa), tulehdukselliset nivelsairaudet, liikamitoitettu kuormitus varsinkin epäfysiologisella tavalla (alaraajan nivelissä mukaan lukien kohtuuton liikapaino) sekä perinnölliset tekijät. 

Kohtuuttomuus todentuu kohtuuttomaksi. Juokseminen useamman kerran maapallon ympäri asfalttia pitkin ei tee terää minkäänlaisille nivelille sen enempää kuin baletin tanssiminen ukkovarpaan tyvinivelen päällä tai keihään viskominen valtavien voimavektoreiden vinguttaessa rakenteita.

Väärillä aineilla, asenteilla ja ergonomialla varustetun huippu-urheilijan tukiranka ei tervettä päivää vanhemmiten koe. Ei sitä koe sellainen jalkakaan, johon työnnetään jalkinetta pelkästään muodin ehdoilla.

Nivelrikon diagnoosia ei tehdä pelkistä röntgenkuvista. Selkärangan kuvissa todetut rappeumamuutokset eivät korreloi potilaan oireisiin. Lääkäri hoitaa aina ensisijaisesti potilasta, ei kuvia eikä pelkkiä laboratoriotuloksia. Iän myötä koneisto kuin koneisto kuluu, edellä mainitsemistani syistä toisilla nopeammin kuin toisilla.

Keskeistä on säilyttää toimintakyky. Se säilyy monipuolisesti liikkumalla ja tukirankaa ergonomisesti kuormittamalla. Kuvissa joskus aivan mahdottoman näköinen ranka voi todentua oireettomaksi ja hurjannäköisillä nivelillä liikutaan. Puukkoon ei tule turvautua ensilinjassa vaan vasta sitten, jos toimintakyky uhkaa muuten karata omistajansa ulottumattomiin. Perussäännöksi paalutetaan tällä paikalla ja tämän seurakunnan läsnä ollessa: liikkukaa – jos ei muuten, niin vaikka kontatkaa!

Kansa käyttää kuin tuskassa glukosamiinia ja kondroitiinia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa niillä ei ole voitu ainakaan toistaiseksi osoittaa mitattavaa tehoa kaksoissokkomenetelmällä, joskin tuskin niistä haittaakaan koituu – taloudellista lukuun ottamatta. Kohtaamisvaikutusta ei tule kuitenkaan ylenkatsoa. Jos jokin yksilöä auttaa, haittaako tuo mitään, kun oireiden lievittymisestä puhutaan elämää uhkaamattomissa sairauksissa.

Onko sitten joillakin ravintoaineilla mahdollista ehkäistä nivelkulumaa? Kun terve ihminen liikkuu ja syö monipuolisesti, siinä on kaikki mitä tarvitaan. On melkoista mutkien suoristamista olettaa, että kun syödään joidenkin kudosten aineosia, ne automaattisesti siirtyisivät nauttijansa kulloinkin kyseessä olevaan elimeen sen kärsineitä rakenteita korjaamaan. Tällä tavoin olisi mahdollista tulla syömällä vaikkapa viisaaksi, terveniveliseksi ja tervesuoniseksi. Pikemminkin on monet kerrat todettu viinasta, vaikka se ei aivojen kappaleita sisälläkään, että se on vain viisasten juoma – ei sitä pitäisi muille tarjotakaan.