(Ranka)
Viikatteen vuosikymmenten takaiseen rautalankaiskelmään pohjaavaa raskasrockia satunnaisesti sympatiseeraavalle Marraskuun singlet on jopa tavanomaista hittikimaraa kiinnostavampi tapa tarkempaan tutustumiseen.
Luonteeltaan erikoinen kokoelma on nimensä mukaisesti kokoelma Marraskuun lauluja I ja II –levyjen singlelohkaisuista ja niiden b-puolista.
Materiaalin itsestäänselvyyksiä ovat on levyjen kärkiraidat, jotka eivät kuitenkaan onneksi ole puhkisoitettuja hittejä. Muodoltaan ne ovat totutun kelpoja ja edustavat jouhevaa V-tyyliä, jossa valssirytmi keinuttaa kaikuisia ja särötettyjä kitaroita Kaarle Viikatteen pehmoisen äänen kertoessa runollisen kaihomielistä tarinoita.
Vaikka kappaleet ovatkin sävellyksellisesti ja soitannollisesti onnistuneita, oivaltavat ja vakavamielisilta vaikuttavat, piilotetun mustaa huumoria sykkivät sanoitukset ovat yksi Viikatteen huomattavimmista vahvuuksista.
Esimerkiksi Uurastajan rivi: "jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin, tämän kohdan hiukan toisin näkisin" on erinomaisen toimivaa sanailua. Viikate kertookin maailmasta etäännetysti ja runolliseen sävyyn, ja on siksi ajattomampi ja vähemmän alttiina nolostuksille kuin esimerkiksi kuomabändi Kotiteollisuus.
Marraskuun singlet antaakin bändistä miellyttävän kuvan, suurelta osin siksi, että mukana on sinällään kiitettävän, mutta hiukan kaavamaiseen muotoon asettuneen paraatitavaran lisäksi myös lennokkaampia oheiskappaleita.
Erityisesti instrumentaalinen Liperi-twist on hykerryttävä kärjistys bändin tyylistä. Komeaan Mintun ja Vernerin häävalssiin haitari tuo hienoa lisäsävyä ja menneiden aikojen tuntua.
Komein kappalekaksikkojen välinen käänne tulee levyn lopussa kun tunnelmaltaan raukeana leijaileva Suruvaippa saa seurakseen jopa Entombedia muistuttavan rivakan metallirykäyksen Mies ja kuusi kantajaa. Leevi and the Leavings -laina Teuvo, maanteiden kuningas -kappalesta on levyn halvin veto, mutta sekin lajissaan pätevä esitys.