Rakentaja toivoo pitkää syksyä ja lämmintä talvea. Vaasassa ehti jo välillä sataa lunta vankastikin, mutta onneksi maa jälleen paljastui. Autotallin pohjakin pitäisi vielä valaa ennen pysyvän lumen tuloa.
Rauhallisin mielin voidaan talven tuloon kuitenkin varautua. Vesikatto on turvallisesti päällä, lämpöjohdot valmiina kanaaleissaan odottamassa talon sisäisen lämmönjakoverkon rakentamista. Nyt ollaan valmistelemassa alapohjan eristämistä ja lattioita; rakennukseenhan tulee lattialämmitys. Niskalankuiksi löytyi rakennusteollisuudelta yli jääneitä, järeitä parruja - liimalankkuun ei tarvinnut turvautua, vaan tässäkin päästiin noudattamaan vanhaa rakennustapaa.
Tai ehkä ei aivan: aikoinaanhan parrut oli laitettu paikalleen jo muurausvaiheessa ja nyt ne joudutaan pujottamaan tiiliseinän vanhoihin aukkoihin, joita on siksi hiukan väljennettävä.
Seinään raaputettu tukkimiehen kirjanpito paljastaa purku-urakan laajuuden - viivoja on vedetty kaikkiaan yli 40 vaihtolavallisen verran. Vieläkin pois kuljetettavaa jätettä löytyy, mutta pahin on nyt ohi. Sisällä voidaan jo työskennellä riittävän väljissä oloissa.
Eikä lämpö pääse pahemmin karkailemaankaan, sillä myös uudet ikkunat ovat paikallaan. Ne on tehty mahdollisimman tarkasti vanhan mallin mukaan, tosin näkymättömiin jää uutta tekniikkaa - esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyn kadun puoleisten ikkunoiden äänieristys on nykyaikaa.
Huoltorakennus näyttää jo aivan talolta sekin. Sinne tulee kaukolämpökeskus, josta lämpö johdetaan päärakennuksen lisäksi myös vanhaan renkitupaan, sähköpääkeskus sekä varasto- ja huoltotilat.
Autotalli jätetään kaikessa rauhassa odottamaan kevättä. Kun pohja on valmiina, tallin pystyttäminen onkin sitten ensimmäisiä tehtäviä: varastotilaa ei tämän kokoisessa hankkeessa ole koskaan liikaa!
(JKA 14.12.2003)