Vaikka uudenvuoden paikka on vaihdellut, taiat ja ennustukset ovat kuuluneet aina oleellisena osana sen juhlintaan. Vastauksia on etsitty niin ihmissuhteisiin, terveyteen kuin varallisuuteen.
– Uusi vuosi on mielletty alkavaksi tammikuun ensimmäisestä päivästä siitä lähtien, kun juliaanista kalenteria on käytetty. Jo keskiajalla kristillinen kirkko toi Suomeenkin katoliseen ajanlaskuun perustuvan kalenterin. Tilikauden alkukohta uusivuosi on ollut 1500-luvulta eli uskonpuhdistuksen ajoista alkaen, arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta sanoo.
Ennen kalentereita uuttavuotta juhlittiin syksyllä kulloinkin sopivaksi katsottuna ajankohtana.
– Usein se ajoittui sadonkorjuun jälkeiseen aikaan. Vanha kansa kutsui juhlaa kekriksi.
– Uudenvuoden juhlinnan ajankohta vaihtelee edelleen eri kulttuureissa. Esimerkiksi kiinalainen kuukalenteriin perustuva uusivuosi alkaa tammikuun lopussa tai helmikuussa, Nirkko sanoo.
Taikoja harjoitettu aina
Nirkko kertoo, että taikomista ja enteiden ottamista on harjoitettu aina vuodenvaihteessa riippumatta sen ajankohdasta.
– Missä vuodenvaihde, siinä taikoja. Kyseessä on niin tärkeä siirtymävaihe vanhasta uuteen, että koko seuraavan vuoden on ajateltu olevan muovattavissa tai ainakin ennustettavissa.
Ennustuksen aiheet ovat säilyneet samoina läpi vuosien.
– Ihmisiä kiinnostavat suhteet, terveys ja varallisuus. Etenkin rakkaus on aina mietityttänyt: minkälainen ja minkä näköinen tuleva puoliso on?
