Uuden ajan muoti – sitoutumiskammoiset naiset

”Itsensä ajattelu on synti.” ”Samalla rahalla voisi tuottaa iloa vaikka kuinka monelle.” ”Oletko koskaan uhrannut ajatustakaan muille kuin itsellesi?”

Nämä ovat tuttuja ajatuksia itseensä panostavilla naisilla.

– Omatunto ei jätä hevillä rauhaan, kanssaihmisistä puhumattakaan sanoo 41-vuotias Henna.

– Esimerkiksi taannoin ostimme ystävättäreni kanssa samanlaiset ja samanhintaiset jakkupuvut töihin. Ystäväni osti myös farkut kahdelle pojalleen. Kun istuimme jälkeenpäin kahvilla tavaratalon kuppilassa, siihen tupsahti myös eräs yhteinen tuttumme. Kun esittelimme hankintojamme, hän huokaili vain minulle, miten minulla onkaan rahaa ja mahdollisuuksia panna rahaa nimenomaan omiin vaatteisiini. En viitsinyt sanoa, ettei tuossa vieressä istuva Tessakaan omaan pukuansa ilmaiseksi saanut.

Kummiksi rahan takia

– Minua on kysytty ihan suoraan kummiksikin ihan sillä perusteella, että olen perheetön hyvin ansaitseva sinkku, kertoo puolestaan Katariina.

– Vauvan äiti, opiskelijatuttuni, hehkutti miten mukavat muistot hänellä on vanhapiikakummitädistään, joka otti hänet mukaansa vaikka minne ja jonka ylelliset joulu- ja syntymäpäivälahjat olivat koko naapuruston kateuden kohteena. Hän toivoi omallekin tyttärelleen yhtä mukavaa kummia.

Hennan ja Katariinan kokemukset ovat tyypillisiä reaktioita naisiin, jotka elävät vain itselleen. Tällainen elämäntapa on meillä harvinainen, mutta kuitenkin niitä, jotka eivät suurin surminkaan halua perhettä hidastamaan menoaan, on yhä enemmän. Ympäristönsä ihmettelystä huolimatta he raaskivat ajatella vain itseään.

Nautiskelua toisten lapsista

– Ensin meitä opetetaan koko lapsuusaika rakastamaan itseämme ja vahvistamaan itsetuntoamme ja sitten sen kaiken pitäisi johtaa uhrautuvaan elämään perheenäitinä takavasemmalla, kärjistää Satu.

– Olen seurustellut sen verran usein, että kaikki tietävät, että olen sinkku vain omasta halustani. En ole kova enkä pahantahtoinen ihminen, vaikka en ole aviomiestä tai lapsia halunnutkaan. Vauvakuumeessa olen ollut useinkin, mutta olen oppinut ajattelemaan, että rakastan sitten sisarusteni lapsia sitäkin enemmän, ja olenkin erittäin hyvin selvillä sukulaisten ja ystäväpiirin lasten koulumenestyksistä ja korvatulehduksista, Satu sanoo.

Hänestä lasten vierailut ja yökyläilyt ovat ihania, vaikka hän huokaiseekin helpotuksesta aina näiden lähdettyä: – Silloin iso, ihana kotini on taas vain minun. Valkoista sohvaa ei enää tarvitse peittää lakanalla, ja voin nautiskella videoista kiireettömästi. Joskus tilaan esimerkiksi hierojan kotiin ja lojun sitten vaahtokylvyssä toista tuntia.

Myös perheellinen on itsekäs

– Perhe estäisi minua myös matkustamasta milloin mieli tekee. Joutuisin vaihtamaan viikonloppujen äkkilähtötarjoukset päiväkodin ja koulujen aikataulutukseen – ei kiitos. Meillä töissä perheenäidit vilkuilevat kokouksissa kelloa ja juoksevat neljältä helmat hampaissa hakemaan lapsia päiväkodista. Me, jotka jäämme hoitamaan asiat kuntoon, teemme sitten itsellemme edullisimmat päätökset, Satu paljastaa.

– Voin kyllä myöntää, että olen terveellä tavalla itsekäs ja haluan noukkia rusinat kaikista pullista, mutta eikö perheen ja lasten hankkiminen ole myös kaikkea muuta kuin epäitsekästä, itsellehän se perhekin halutaan, iloksi ja seuraksi? päättää Satu pientä terävyyttä äänessään.

Kauniista on iloa myös muille

– Rakastan itseni hoitamista, kertoo juuri kampaajalta palannut Ulla-Maija. – Olen ajatellut niin, että kun panostan ulkonäkööni ja hyvään oloon, teen myös kanssaihmisteni elämän mukavammaksi. Etkö sinäkin katselisi mieluummin huoliteltua, sievästi pukeutunutta ihmistä kuin jotakin homssuista ja hikistä kurttunaamaa?

– Kuntosalilla käyn harvakseltaan, sillä käyn mieluummin uimassa, hän jatkaa.

– Sen sijaan kauneushoitolassa käyn pari kertaa kuussa. Olen varmaan kokeillut kaikki uutuushoidot silkasta kokeilemisen ilosta, mutta sijoitan myös ihan peruspuhdistukseen ja kasvohierontaan

– Jos olen menossa johonkin, annan ammattilaisten hoitaa meikkauksen. Kampaajalla kävin yhdessä välissä jopa vain pesettämässä hiukset muutaman kerran viikossa, kun se tuntuu niin ihanalta. Siellä käy muuten paljon vanhoja rouvia samalla asialla, joten ei se niin harvinaista ole! Ulla-Maija huomauttaa.

– Olen kyllä hyvin selvillä siitä, että perheellisenä oma napa ja nassu jäisivät kakkoseksi. Siihen en kuitenkaan ole valmis. Olen tehnyt aika tavalla työtä voidakseni suoda itselleni muutamia ylellisyyksiä, enkä ole ainakaan lähiaikoina aikeissa luopua niistä kenenkään toisen takia, hän sanoo päättävästi.

– Tämä elämäntapa sopii minulle.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock