Uskoa kurituksen sijaan

Hätkähdyttävin uutinen on se, että julkisen talouden osuus Suomen kansantaloudessa on yli 58 prosenttia. Osuus on muutamassa vuodessa noussut yli kymmenen prosenttiyksikköä. Vaikka koko kansantalous ei kasva, julkinen talous kasvaa tasaista tahtia. Olemme ajautumassa kohti katastrofia.

Maan hallitus tietää ja kaikki asioita seuraavat tietävät ongelmiemme luonteen. Suomea vaivaa suhdanneongelma, talouden rakenteen muutoksen ongelma ja julkisen talouden kestävyysvaje.

Suhdannekehitykseen emme voi vaikuttaa. Tuloratkaisu parantaa kilpailukykyä hitaasti. USA:n keskuspankin luopuminen elvytyspolitiikasta vahvistaa hissukseen dollaria. Kun Euroopan keskuspankki edelleen laskee korkoa ja lisää rahaa markkinoille, euro heikkenee, mikä parantaa myös Suomen kilpailuasemaa.

Kahdella muulla ongelma-alueella avaimet ovat omissa käsissämme.

Rakenne uudistuu vain tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä yritystoimintaa kannustavan rahoitus- ja verojärjestelmän avulla.

Julkinen talous ja sen kestävyysvaje korjautuvat vain hitaasti. Hallituksen marraskuun lopulla tekemä rakenneratkaisu pienentää julkisia menoja ja korjaa kyllä kestävyysvajetta mutta vaikutukset tulevat näkyviin erittäin hitaasti. Onko meillä varaa odottaa? Ei, kierre oikenee liian hitaasti. Tarvitaan myös toimia, jotka lisäävät nopeammin talouden kasvua.

Kun talouden kasvu on heikkoa tai talous suorastaan supistuu, kasvaa julkisen talouden alijäämä automaattisesti. Alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Ja tästä seuraa, että myös toinen tärkeä mittari, julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Kaksi ja puoli vuotta sitten tehdyn hallitusohjelman mukaan alijäämää paikataan puoliksi säästöin ja puoliksi verojen korotuksin. Suhdannekehitys näytti tuolloin paranevan selvästi toteutunutta nopeammin. Tasapainoa on haettu veronkiristyksin, jotka kohdistuvat voimakkaasti yksityiseen kulutukseen.

Ongelman ydin on juuri tässä. Tuloverojen kiristykset näkyvät suoraan yksityisen kulutuksen pienenemisenä. Yksityinen kulutus on lähes kuusikymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta ja kasvuvaikutus näin ollen suuri. Kulutuksen supistuminen näkyy kotimaisen kaupan muun palvelusektorin vaikeuksina, työpaikkojen lopettamisena. Ollaan noidankehässä, jossa tulojen lisäämiseksi tarkoitetut verojen korotukset johtavat kansantuotteen supistumiseen, verotulojen supistumiseen, alijäämän kasvuun edelleen ja velkaantumisen lisääntymiseen.

Veronmaksajien keskusliiton tekemän kansainvälisen veroselvityksen mukaan keskipalkkaisen suomalaisen tuloverotus on 1.5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin läntisen Euroopan maissa keskimäärin. Ruotsiin verrattuna ero on 5.2 prosenttiyksikköä. Alemmilla palkkatasoilla verotus on suurin piirtein yhtä kireää kuin muuallakin mutta ylemmillä tulotasoilla selvästi kireämpää, Eurooppaan verrattuna 3-6 prosenttiyksikköä kireämpää ja muuhun maailmaan, USA, Kanada, Japani, Australia, verrattuna jopa 10 prosenttiyksikköä kireämpää. Lisäksi verotuksen progressio on jyrkkä, jo keskitulotasolla 26 400 euroa vuodessa, lisätulosta maksettava vero on kahdeksan prosenttiyksikköä muita läntisen Euroopan maita kireämpää.

Tästä lamasta ja kestävyysvajeen hoidosta ei selvitä kiristämällä verotusta yli äyräidensä. Tuloverotusta nopeasti alentamalla oikaistaan noidankehää. Yksityinen kulutus kasvaa, veroja kertyy arvonlisäveron kautta ja palvelualojen työpaikat säilyvät tuottamassa verotuloa. Tärkeiden suhdelukujen, julkiset menot per BKT ja julkinen velka per BKT, jakaja eli BKT kasvaa, jolloin suhdeluku paranee.

Nyt on luotava kansalaisiin eli kuluttajiin uskoa tulevaisuuteen kurittamisen sijasta. Politiikka, jossa kansalaisia kuritetaan verotuksella samaan aikaan, kun vienti on vaikeuksissa, johtaa ojasta allikkoon. Kataisen ja Urpilaisen pitäisi käynnistää nämä neuvottelut heti ensi vuoden alussa.