Lopuillaan olevan vuoden talousuutiset ovat olleet pääsääntöisesti masentavia. Lomautuksia, irtisanomisia, tehtaiden lakkautuksia, uutiset toistavat itseään lähes päivittäin. Kaikkien näiden uutisten yhteenvetona kansantuote supistuu tänä vuonna yli prosentin.
Hätkähdyttävin uutinen on se, että julkisen talouden osuus Suomen kansantaloudessa on yli 58 prosenttia. Osuus on muutamassa vuodessa noussut yli kymmenen prosenttiyksikköä. Vaikka koko kansantalous ei kasva, julkinen talous kasvaa tasaista tahtia. Olemme ajautumassa kohti katastrofia.
Maan hallitus tietää ja kaikki asioita seuraavat tietävät ongelmiemme luonteen. Suomea vaivaa suhdanneongelma, talouden rakenteen muutoksen ongelma ja julkisen talouden kestävyysvaje.
Suhdannekehitykseen emme voi vaikuttaa. Tuloratkaisu parantaa kilpailukykyä hitaasti. USA:n keskuspankin luopuminen elvytyspolitiikasta vahvistaa hissukseen dollaria. Kun Euroopan keskuspankki edelleen laskee korkoa ja lisää rahaa markkinoille, euro heikkenee, mikä parantaa myös Suomen kilpailuasemaa.
Kahdella muulla ongelma-alueella avaimet ovat omissa käsissämme.
Rakenne uudistuu vain tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä yritystoimintaa kannustavan rahoitus- ja verojärjestelmän avulla.
Julkinen talous ja sen kestävyysvaje korjautuvat vain hitaasti. Hallituksen marraskuun lopulla tekemä rakenneratkaisu pienentää julkisia menoja ja korjaa kyllä kestävyysvajetta mutta vaikutukset tulevat näkyviin erittäin hitaasti. Onko meillä varaa odottaa? Ei, kierre oikenee liian hitaasti. Tarvitaan myös toimia, jotka lisäävät nopeammin talouden kasvua.
Kun talouden kasvu on heikkoa tai talous suorastaan supistuu, kasvaa julkisen talouden alijäämä automaattisesti. Alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Ja tästä seuraa, että myös toinen tärkeä mittari, julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa. Kaksi ja puoli vuotta sitten tehdyn hallitusohjelman mukaan alijäämää paikataan puoliksi säästöin ja puoliksi verojen korotuksin. Suhdannekehitys näytti tuolloin paranevan selvästi toteutunutta nopeammin. Tasapainoa on haettu veronkiristyksin, jotka kohdistuvat voimakkaasti yksityiseen kulutukseen.