Vanha, komea tammiovi oli päässyt hiukan haalistumaan. Kaupasta olisi tietysti saanut uuden, mutta olisiko yhtä kaunista? Jorma Öster halusi nähdä, olisiko mahdollista palauttaa 50 vuoden ikäiseen oveen sen alkuperäinen henki ja ilme. Kaupasta hankittiin kemikaaleja ja muutama työkalu, sepältä tilattiin uudet metalliosat ja kaveriksi kutsuttiin Remontti-Reiska.
Puhdistaminen oli tietysti ensimmäinen toimenpide. Puolen vuosisadan kuluessa oven pintaan oli ehtinyt pinttyä yhtä ja toista ajoittaisesta siistimisestä huolimatta. Ovi purettiin irrottamalla kaikki metalliosat ja pintalaudat sekä neljä kapeaa lasiruutua, jotka olivat aikoinaan jääneet tekijältä kittaamatta - ne kolisivat vaimeasti paikoillaan.
Tämäkin voitiin nyt korjata muun ohessa ja tiivistää paikalleen nykyajan konstein, eli silikonimassalla.
Irtonaiset laudat sekä rungon näkyviin jäävä osa hangattiin puhdistusaineella sekä teräsvillalla ja metalliharjalla. Pintaa käsiteltiin aina puolisen metriä kerrallaan ja kun kemikaali toimi hyvin, se oli sen jälkeen syytä pyyhkiä puhtaaksi. Muuten kostea, irrallinen lika olisi alkanut imeytyä takaisin puhtaaseen puuhun. Jäljelle jäävä aine haihtui nopeasti pois, joten pinta oli varsin pian valmis jatkokäsittelyyn.
Vaihtoehtoja onkin monta: ulko-ovihan voidaan öljytä, lakata tai maalata monilla erilaisilla aineilla. Tähän valittiin pohjalle kuultomaali, tumma tammi-spriipetsi jonka annettiin kuivahtaa puolisen tuntia ja vedettiin sen päälle puuöljy. Samalla saatiin kaksinkertainen annos UV-suojaakin, sillä molemmat aineet sisälsivät sitä. Laudat käsiteltiin erillisinä, niiden ollessa vielä pois paikaltaan. Tässä vaiheessa nimittäin lasit oli jo kitattu silikonilla paikoilleen eikä niitä haluttu sotkea.
Kun ovi oli kuivunut ja laudat kiinnitetty takaisin paikoilleen, ovi nostettiin saranoilleen.
Siihen tuli kiinnitettäväksi uudet vetimet, saranat, postiluukun kehys ja kolkutin, jotka oli valmistanut seppämestari Jarmo Anttila Rauta-aika Seppämestareista. Joko suomalaiset osaavat kysyä käsin tehtyjä metallituotteita?
"Ei vielä oikein hyvin", mestari arvioi. "Ei tiedetä, että on mahdollista saada täysin yksilölliset, juuri omaa kohdetta varten tehdyt osat, kuten esimerkiksi tässä ovessa. Mutta pikku hiljaa Suomessakin alkaa näköjään raha liikkua - paljon kysytään jo erilaisia aitoja, portteja ja kaiteita."
Anttila osoittaa kolkuttimen kaunista päätä:
"Ovessa on käytetty messinkiruuveja. Siksi halusin, että takoraudassakin olisi pintakäsittelynä messinkipatina."
Osa tuotteista löytyy valmiina omasta myymälästä, mutta osaa saattaa joutua odottamaan pidempäänkin:
"Pienissä tilauksissa toimitusaika on keskimäärin kuukauden luokkaa. Kokonaiset aidat ja portit ovat tietysti isompia juttuja; pisin projekti kesti peräti vuoden."
(JKA 2.12.2005)