Valtion taloudellinen tutkimuslaitos katsoo, että palkkaerot vaikeuttavat sote-uudistuksen keskeisten tavoitteiden saavuttamista.
Julkisen sektorin sote-henkilöstöllä on suurimmat palkat Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella ja pienimmät Etelä-Savon hyvinvointialueella, ilmenee Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) tänään julkaistusta tutkimuksesta. Hyvinvointialueiden väliset palkkaerot ovat jopa kuusi prosenttia, mikä voi tutkimuslaitoksen mukaan aiheuttaa merkittäviä eroja palvelutuotannon hintaan.
Perusterveydenhuollossa Helsingin palkat ovat tutkimuksen perusteella lähes maan pienimmät.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa hallitukselle hyvinvointialueiden rahoitusmallin parantamiseksi. Valtioneuvostossa valmistellaan rahoitusmallin parantamista parhaillaan.
Kattava, noin 460 000 valtakunnallisen palkkatiedon suuruinen tutkimusaineisto osoittaa eri hyvinvointialueiden sote-henkilöstön palkkojen erot.
– Kymenlaakson hyvinvointialueen palkat ovat maan keskiarvoa, josta poikkeamat ylöspäin ovat neljä prosenttia ja alaspäin kaksi prosenttia. Kaikkiaan siis hyvinvointialueille siirtyvän sote-henkilöstön tuntipalkoissa on suurimmillaan kuuden prosentin alueelliset erot, tiivistää tutkimuslaitoksen johtava tutkija Teemu Lyytikäinen tiedotteessa.
Koska työvoimakustannukset ovat 69 prosenttia sote-palveluiden yli 20 miljardin euron tuottamiskustannuksista, palkkaeroista voi Lyytikäisen mukaan aiheutua merkittäviä eroja alueiden palvelutuotannon hintaan.
Myös sosiaalitoimen henkilöstön palkoissa on tutkimuksen perusteella merkittäviä eroja. Vanhustenhuollossa ja muussa sosiaalihuollossa Helsinki ja Uusimaa ovat palkkakärjessä ja muun maan tuntipalkat pääosin perässä neljän prosentin verran.