Tutkija: Lemmikkikoirat pääsyyllisiä punkkien leviämiseen

Oulun yliopiston hyönteistutkija, intendentti Juhani Itämies on vakuuttunut siitä, että räjähdysmäisesti kasvanut lemmikkikoirien määrä on pääselittäjä puutiaisten eli punkkien nopeaan leviämiseen. Hänen mielestään on vain ajan kysymys, milloin punkit ovat arkipäivää aivan pohjoisimmassakin Lapissa.

- Koira käy punkin isännäksi jopa paremmin kuin ihminen, kun punkki pääsee piiloutumaan sen karvoihin. Punkkien levittämä borrelia-bakteerikin voi tarttua myös koiraan, Itämies varoittaa.

Punkit rupesivat Itämiehen mukaan runsastumaan kolmisenkymmentä vuotta sitten ja tänä keväänä punkkitietoja on kantautunut jo niinkin pohjoisesta kuin Rovaniemeltä, Ranualta ja Pellosta. Myös borrelia-bakteeria levittävä punkki on koko ajan laajentamassa reviiriään yhä pohjoisemmaksi.

Itämies epäilee osasyylliseksi punkkien nopeaan leviämiseen myös hirviä, sillä niidenkin määrä on parin viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt.

- En tiedä, pärjäävätkö punkit hirvessä, mutta se voi olla lisätekijä punkkien määrän kasvussa, tutkija tuumaa.

Punkit voivat hänen mukaansa tarttua myös poroihin, kun ne pikkuhiljaa pääsevät levittäytymään poronhoitoalueelle.

Syyni tarpeen

Puutiaisten levittämät taudit ovat yleistyneet. Borrelioosiin sairastuu Suomessa parituhatta ihmistä vuodessa. Tätä vakavampaan tautiin eli puutiaisen aiheuttamaan aivotulehdukseen, Kumlingen tautiin, sairastuu muutamia kymmeniä ihmisiä per vuosi. Virusperäistä Kumlingen tautia esiintyy borrelioosia suppeammalla alueella.

- Kaikki punkit eivät levitä tauteja, Itämies muistuttaa.

Vaikka riski saada tauti on pieni, Itämies kannustaa luonnossa liikkuvia punkkisyyniin. Punkin voi saada kosteista pöheiköistä tai niityiltä herkimmin alku- ja loppukesällä. Kuivassa ympäristössä punkki ei viihdy.

- Punkkisyyni on tarpeen päivittäin. Myös koira kannattaa tarkastaa joka päivä varsinkin, jos se on yöt sisällä, Itämies opastaa.

Suihku avuksi

Punkki takertuu ihoon, esimerkiksi jalkaan, selkään, korvan taakse tai nivusiin eli paikkoihin, jossa iho on ohutta. Punkilla on Itämiehen mukaan hyvin väkäsekäs piikkinen kärsä. Kun otus poraa kärsänsä ihmisen tai eläimen ihoon, se ei siitä hevillä irtoa. Viime käytännön niksin punkin havaitsemiseen Itämies kuuli Ahvenanmaalla käyneiltä kollegoiltaan.

- Kun kaveri oli päivän möyrinyt hyönteisten perässä, hän meni aina illan päätteeksi suihkuun. Sitä kohtaa, missä punkki on, alkaa suihkussa kirvellä. Näin kaverikin havaitsi mahassaan olleen punkin, Itämies selvittää.

Myös punkin irrottamiseen Itämiehellä on vinkki:

- Punkin ympärille sivellään sormenpäällä sylkeä. Sen jälkeen punkki irrotetaan varovasti kiertämällä pois. Mitä vähemmän sitä puristaa, sitä parempi.

Itämies kertoo, että punkin pisto ei tunnu heti, vaan syyhy alkaa vasta toisena tai kolmantena päivänä. Tavallisin borrelioosin oire on yleensä rengasmainen ihottuma. Todettu borrelioosi hoidetaan antibiooteilla.

(MTV3-STt)