Turhan ihailtu Koskela

Perinteisiin menoihin kuuluu myös toinen tv-lähetys, Edvin Laineen elokuvatulkinta Väinö LinnanTuntemattomasta sotilaasta. Kirja ja elokuva ovat todennäköisesti siteeratuimpia teoksia tässä maassa, ja teosten henkilöhahmot ovat löytäneet tiensä johtamisoppaisiin asti.

On hämmästyttävää, kuinka usein yksi ja sama Tuntemattoman hahmo nostetaan malliksi hyvästä johtajasta. Vänrikki, sittemmin luutnantti Vilho Koskelan johtajuutta ihailevat yritysjohtajat, poliitikot ja urheiluvalmentajat. Toki Koskelalla on eräitä hyviä ominaisuuksia: hän johtaa esimerkillään, suhtautuu alaisiinsa toverillisesti ja kantaa omaa nahkaansa säästelemättä vastuuta joukkonsa onnistumisesta.

Kun Tuntemattoman on lukenut tarpeeksi monta kertaa, Koskelan puutteet alkavat pistää silmään. Onko hyvä johtaja sellainen, joka käpertyy omiin oloihinsa ja puhumattomuuteensa? Vetääkö hyvä johtaja kännissä turpaan kollegoitaan illanistujaisissa? Onko hyvä johtaja lojaali vain alaisilleen? Entä vaipuuko hyvä johtaja epätoivoon tukalassa tilanteessa ja lopulta tapattaa itsensä?

Jopa supersankari Rokka äityi kritisoimaan Koskelaa tämän kuoltua (Tuntematon sotilas, s.422): "Jos kuka ties jot nyt ennää kuollaa turhan takkei nii hää. Ja niin män just ko itsemurhan ois tehnt. Siit ei ois ennää pois pääst mitenkää ko panoksen ol heittänt."

Ainakin yrityselämän valmentaja Tom Lundberg on havainnut Koskelan puutteet. Lundberg kirjoitti 2005 kirjan Tuntematon sotilas ja johtamisen taito. Eräässä nettikolumnissaan Lundberg kirjoittaa: "Koskelassa oli kuitenkin myös piirteitä, joita ei modernissa johtamisen kontekstissa voida pitää esimiestyön ihanteellisina malleina. 'Ellun kanat' -asenteella globalisaation kovilla näyttämöillä muistovirsi soi ennen kuin aurinko laskee."

Koskela hoiti asialliset hommat, mutta nykyajan johtajalta vaaditaan enemmän.