Päätoimittajan analyysi: Keskisarja puhui ja persujen kannatus pompahti – kohulausunnoilla yllättävä sivuvaikutus

Lue myös: Keskisarjan salaliittopuheet pysäyttivät Ylen suorassa lähetyksessä

Keskisarjan lausunnot nostattivat julkisen äläkän ja paheksunnan aallon, jotka puolestaan johtivat hallituksen sisäisiin pelisääntökeskusteluihin, jälleen kerran. Myös tutkintapyyntöjä tehtiin.

Runsas viikko sitten Helsingin poliisi päätti, ettei tutkintakynnys ylity. 

Perusteluina olivat muun muassa "hyvin laaja sananvapauden suoja" tärkeässä yhteiskunnallisessa aiheessa sekä se, että Keskisarja lievensi ja täsmensi lausuntojaan ohjelman aikana. Yksittäisiä lausuntoja ei pidä arvioida irrallisina, poliisi sanoi.

Lue myös: Teemu Keskisarjan puheista ei aloiteta esitutkintaa

Tilastofaktoista tuli uutta sytykettä

Lienee selvää, että Keskisarjan puheet sinällään eivät kohottaneet suomalaisen maahanmuuttokeskustelun tasoa. Asia ei kuitenkaan jäänyt tähän, vaan journalismi alkoi tehdä sitä, mitä sen kuuluukin: ottaa selvää asioista.

Keskisarjan kontroversiaalin tv-esiintymisen jälkimainingeissa molemmat iltapäivälehdet alkoivat julkaista tilastofaktaa sosiaalietuuksien saajista kieliryhmittäin. 

Tilastojen mukaan noin puolet somaliaa ja arabiaa äidinkielenään puhuvista saa toimeentulotukea, siis viimesijaista sosiaalietuutta.

Kyse on ihmisistä, joita Suomi on halunnut ottaa erityisen runsaasti niin sanotusti humanitaarisin perustein, turvapaikanhakijoina.
Toimeentulotuen saaminen ei tietenkään suoraviivaisesti todista tuen saajan laadusta sitä taikka tätä.  

Meikäläisen sosiaaliturvan viheliäiset ominaisuudet ovat nimittäin tiedossa: se passivoi ja on usein vastikkeeton. Toisin sanoen tukia on mahdollista saada liian helposti, tekemättä mitään yhteisen hyvän eteen.

7:18

Mitä Perussuomalaisten gallup-nousu voi tarkoittaa? Katso tutkimuksen tekijän analyysi videolta!

Päästiin peruskysymysten äärelle

Sosiaaliturvajärjestelmän puutteet eivät kuitenkaan selitä, miksi juuri arabiaa ja somaliaa puhuvat ovat niin räikeästi yliedustettuina toimeentulotuen saajissa. Miksi muiden Suomessa pitkään olleiden maahanmuuttajaryhmien suhteellinen osuus on paljon pienempi?

Tai miten on mahdollista, että niin sanottuun kotouttamiseen uhrataan joka vuosi satoja ja taas satoja miljoonia euroja, ja silti lopputuloksena näyttäisi olevan kasvava sosiaalietuuksien varassa elävä alaluokka?

Juuri tällaisiin kysymyksiin tarvitaan vastauksia, jotta maahanmuuttokeskustelu johtaisi järkevään kaikkia hyödyttävään politiikkaan. Leväperäiseen rahojen käyttöön ei ole varaa, kun hyvinvointivaltio natisee liitoksissaan. 

Yksi vastaus on, että uusien maahanmuuttajien valinnassa tarvitaan tiukka seula, olipa kyse niin sanotusta humanitaarisesta tai työperäisestä maahanmuutosta. Tämän todennäköisesti hyväksyy suomalaisten ja myös täällä olevien maahanmuuttajien suuri enemmistö.

Toinen vastaus on, että täällä jo oleva väki pitäisi saada töihin, olipa äidinkieli somalia, arabia, suomi tai ruotsi. Kukaan tuskin vastustaa.

Emme tiedä, millaista maahanmuuttokeskustelua eri puolueet Keskisarjan puheiden nostattamassa kohussa toivoivat ja odottivat, tai miten ne etukäteen arvioivat syntyneen keskustelun vaikutusta omaan kannatukseensa. 

Kansalaiset joka tapauksessa saivat annoksen merkityksellistä tietoa siitä, millaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia tähänastisella maahanmuuttopolitiikalla on ollut.