Suurin ja kaunein – jalkapallon Mestarien liiga – starttaa taas tänään. Poikkeuksellisena aikana poikkeuksellisesti jo seuraavan kahden kuukauden aikana voi useamman seuran kausi olla jo enemmän tai vähemmän ohi, kirjoittaa C Moren jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen.
Mestarien liigan alkulohkot pelataan ennätyksellisen tiiviissä tahdissa. Yhdistettynä kansallisten sarjojen hektisiin aikatauihin, voi joulukuun puolenvälin tienoilla jo usean seuran johtoportaassa olla paniikkinappula käytössä.
Esimerkkinä voidaan katsoa vaikkapa Manchester Unitedin ohjelmaa. Ole Gunnar Solskjaerin ryhmä kohtaa seuraavassa kuudessa kamppailussaan PSG:n, Chelsean, Leipzigin, Arsenalin, Basaksehirin ja Evertonin. Vähintäänkin haastavat ajat, ja tämänhetkisellä Unitedin tekemisen tasolla voi ennustaa kritiikin norjalaista kohtaan vain lisääntyvän.
Juttu jatkuu kuvan alla.
LUE MYÖS: Manchester Unitedin manageri Ole Gunnar Solskjär pudotti uutisen kesken lehdistötilaisuuden – vieressä istunut tähtipelaaja hölmistyi tilanteesta: "Kuulen tästä samaan aikaan kuin tekin"
Mestarin ennustaminen on aina yhtä vaikeaa, mutta tähän kauteen lähtiessä ei ole kuin yksi selvä suosikki ja se on FC Bayern München. Hansi Flickin ihanaisen upeaa jalkapalloa pelannut miehistö on saanut jopa pieniä kolhuja alkaneella kaudella, mutta silti sen tekemisen taso on omissa sfääreissään. Suurimman epäilyksen verhon mestaruuden uusimiselle aiheuttaa vain se, että kausi on pitkä ja mitä vain voi tapahtua.
Bayern itse on siitä loistava esimerkki. Harvemmin näkee minkään joukkueen pelaavan niin huimaa peliä päästyään takalukon aiheuttaneesta valmentajastaan eroon kuten Bayernille kävi, kun viime kaudella Niko Kovac vaihtui Hansi Flickiin. Ero oli tyrmistyttävä, mutta se alleviivaa vain sitä, että niin voi aina kauden aikana käydä myös toiseen suuntaan.
Missä luuraavat Bayernin haastajat?
Pep Guardiolan Manchester City mainitaan toki aina tässä kohtaa, mutta pakkomielteestä on tuntunut kasvaneen Pepille jo ylitsepääsemätön peikko. Kerta toisensa jälkeen jatkopeleissä homma kaatuu yliajatteluun, liialliseen varovaisuuteen tai pieniin marginaaleihin, kuten Raheem Sterlingin uskomattomiin hasardeihin.
Englannin toinen realistinen vaihtoehto Liverpool koki Merseysiden derbyssä sellaisen takaiskun, josta se ei nouse. Ei ainakaan tämän kilpailun voittamiseen, ellei seura kykene tammikuun siirtoikkunan aikana korvaamaan Virgil van Dijkia. Joelmatipeilla ja joegomezeilla ei pokaalia nostella.
Espanjan jättiläisillä ei tänä vuonna taso riitä, ellei Ronald Koeman saa Barcelonaansa uskomattomaan lentoon, mitä epäilen. Real Madridilla ei vaan riitä. Ainoa, jolla voisi olla annettavaa, on Diego Simeonen Atletico, mutta silloin "Cholon" pitäisi saada ratkaisevissa peleissä hyökkäyspäänsä pelaamaan kuten Granada-pelissä (6-1-voitto taianomaisella hyökkäyspelillä) ja päästävä eroon pään hakkaamisesta seinään, mitä hyökkäyspään tekeminen useimmiten on.
Romantikot odottavat Andrea Pirlon Juventukselta satua, mutta sitä tuskin on tulossa. Italian vahvin ehdokas omissa papereissani on Antonio Conten Inter. Conte on saanut toiselle kaudelleen hyviä vahvistuksia, leveyttä joukkueeseen. Conten pelaajat tietävät tasan tarkkaan, mitä automaatioita hän haluaa toteutettavan, ja toisella kaudellaan ne asiat ovat pelaajilla vielä paremmin hallussa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Bayernin suurin haastaja taitaa silti löytyä viime kauden finalistista. Thomas Tuchelilla on mieletön rosteri, ja jos kevään ratkaisupeleissä suurimmat tähdet pysyvät vain kunnossa, on PSG:llä hyvä mahdollisuus kirkastaa viime kauden hopea kultaiseksi. Nyt jos koskaan se olisi myös tehtävä, koska on hyvin todennäköistä, että tämä jää Kylian Mpabben viimeiseksi kaudeksi Pariisissa.