Keijo Kouvonen on yksi noin kahdestakymmenestä tuhannesta suomalaisesta rauhanturvaajasta, jotka vastaanottivat vuonna 1988 YK:n rauhanturvajoukoille osoitetun Nobel-palkinnon. Kouvonen on pahoillaan, ettei tunnustus ole saanut juurikaan huomiota.
Keijo Kouvosen oma rauhanturvaajatausta ajoittuu vuosiin 1972−1973. Hän toimi yhdeksän kuukauden ajan vartiojääkärinä Kyproksella.
Kotiuduttuaan Kouvonen pääsi aktiivipalvelukseen, jonka myötä hän liittyi paikalliseen Sinibarettiyhdistykseen.
Työ rauhanturvaajana oli palkitsevaa.
− Suomalainen rauhanturvaaja on maailmalla pidetty puolueettomuutensa ja rehellisyytensä vuoksi. Meihin on luotettu, kun olemme olleet omana joukkonamme YK:n johtamien operaatioiden aikaan, Kouvonen sanoo.
"Iso juttu tavalliselle kansalaiselle"
10.12.1988 on päivämäärä, joka on painunut lähtemättömänä Kouvosen muistiin. YK:n rauhanturvaajat ympäri maailmaa saivat työnsä johdosta tunnustuksista suurimman: Nobelin rauhanpalkinnon.
Palkintoon olivat oikeutettuja kaikki YK:n rauhanturvaajat, jotka olivat palveluksessa kyseisenä ajankohtana tai sitä ennen. Heitä oli yhteensä noin puoli miljoonaa 53 eri maasta.
− Suomessa meitä palkinnon saajia oli noin kaksikymmentä tuhatta. Palkintoa oli noutamassa muun muassa suomalainen kapteeni Timo Kattelmäki.
− Kyllä se oli iso juttu, kun tämän tasoinen huomionosoitus myönnetään tavalliselle kansalaiselle. Pidimme juhlatilaisuuden, missä kyseinen merkki laitettiin rintaan, Kouvonen kertaa.
Vähäinen huomio harmittaa
Suomalaisista Nobel-palkinnon saajista mainitaan yleisimmin Frans Emil Sillanpää, Artturi Ilmari Virtanen sekä Martti Ahtisaari.
Kouvonen on pahoillaan siitä, että useamman henkilön tai suurempien joukkojen, kuten YK:n rauhanturvaajien, saamat tunnustukset ovat jääneet Suomessa vähemmälle huomiolle.
− En muista kuulleeni kenenkään mainitsevan missään tilanteessa, että Suomessa on muita rauhanpalkinnon saajia kuin presidentti Ahtisaari.
− Toki hän on palkintonsa ansainnut ja tehnyt paljon työtä maailmanrauhan hyväksi. Mielestäni hän oli paljon tekemisissä rauhanturvaajien kanssa ollessaan Namibiassa.
Kouvosen mielestä suomalaisten vaatimattomalla asenteella lienee vaikutusta siihen, etteivät tuntemattomat nobelistit ole pitäneet itsestään melua.
− Omassa joukossamme se kyllä muistetaan. Nobel on antanut jopa aihetta kateellisuuteen niille, jotka eivät ole oikeutettuja kyseiseen huomionosoitukseen.
Näkyvänä tunnuksena muistoristi
Kouvonen on tätä nykyä eläkeläinen. Rauhanturvaajien toiminnasta hän ei ole silti vetäytynyt.
− Olen mukana yhdistystoiminnassa ja seuraan kaikkea, mikä liittyy rauhanturvaamiseen kotimaassa ja ulkomailla. Osallistun myös tilaisuuksiin, joissa rauhanturvaajat kokoontuvat.
Vuonna 2008 Suomen Rauhanturvaajaliitto ry perusti Nobel 1988 -muistoristin, johon ovat oikeutettuja kaikki YK:n rauhanturvaajina 10.12.1988 tai sitä ennen toimineet suomalaiset. Kouvonen kantaa tunnusta ylpeydellä.
− Meidän, kenelle muistoristi on myönnetty, määrä laskee jatkuvasti, sillä vuonna 1956 palvelleiden määrä vähenee jo luonnollisen poistuman kautta. Nämä miehet olivat sodan käyneitä ja nyt kaksinkertaisia veteraaneja, Kouvonen sanoo kunnioittaen.
Studio55/Jenni Kokkonen