Musiikkimanageri Tommi Liimatainen on läpi elämänsä nähnyt lähipiirissään rankkaa alkoholinkäyttöä. Kokemuksistaan hän kertoo torstaina ilmestyneessä Kaasu pohjassa -teoksessa.
Musiikkimanageri Tommi Liimatainen laittoi korkin kiinni lähes kymmenen vuotta sitten. Nyt hän haluaa havahduttaa ihmisiä ajattelemaan alkoholin vaaroja ja omaa kulutustaan kertomalla oman esimerkkinsä. Merja Asikaisen kirjoittamassa ja torstaina julkaistussa Kaasu pohjassa -teoksessa Liimatainen ei säästele tarinoita alkoholinkäytöstään ja raitistumisestaan.
Kirjassa Liimatainen kertoo tottuneensa siihen, että aina joku sukulaisista juo liikaa. Tämä tietenkin vaikutti miehen lapsuuteen ja sittemmin koko elämään. Liimatainen kertookin läpikäyneensä lukuisia menetyksiä nimenomaan alkoholinkäytön takia.
” Lähipiiristäni on tähän mennessä kuollut kymmenkunta henkeä viinaan tai muihin päihteisiin. Jos lasketaan mukaan kaikki tutut kouluajoista lähtien, niin kuolleita on vuosien varrella kertynyt muutama kymmen. Olin vasta koulun aloittanut, kun isänisä, pappa, kuoli. En muista koskaan nähneeni häntä selvänä paitsi sairaalassa vähän ennen kuin hän menehtyi. Hän oli kova juomaan ja viinalla oli osuutensa hänen kuolemaansa. Papan kuolema järkytti ja sai miettimään asioita, vaikka olin niin pieni.”
Liimatainen ehti lapsena jo tottua siihen, miten usein hän tunsi hätää myös vanhempiensa juomisen takia. Kirjassa hän kertoo riipaisevan tarinan pienen pojan hädästä. Sammunut isä kun vaikutti lapsen silmissä kuolleelta.
” Eräs tuskaisimmista muistoista on ajalta, jolloin olin reilusti alle kouluikäinen. Olin isän kanssa kahdestaan kotona. Isä oli sammunut sohvalle. En ymmärtänyt, mikä hänellä oli. Muistan vieläkin, miten yritin saada selville, hengittääkö hän. Olin paniikissa, luulin isän kuolleen. Minulla oli hirveä hätä ja tuska, kun en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Vielä aikuisiälläkin olen tunnistanut itsessäni saman hädän tunteen. Lapsena en koskaan ymmärtänyt, miksi vanhemmat käyttivät alkoholia. En tajunnut, miksi he joivat, vaikka pyysin, että älkää juoko. En silloin vielä voinut käsittää, ettei se aina ole pelkästä omasta tahdosta kiinni.”