Harriet Holmborgilta vei pitkään ymmärtää, että hän on alkoholisti. Raitistuminen toi nöyryyttävän oivalluksen.
Harriet Holmborg joi itsensä humalaan ensimmäistä kertaa 13–14-vuotiaana.
– Huomasin heti, että tämä on itse asiassa tosi kivaa, Harriet kertoo.
Nautinto ei tullut niinkään alkoholin mausta tai juomisesta vaan nimenomaan humalan tunteesta.
– Tuntui, että tämä on ehkä se, mikä on puuttunut tai mitä olen kaivannut, Harriet kertoo.
– Humala oli välittömästi se, mihin tähtäsin. Kun kaverit ottivat drinksuja ja heillä alkoi olla kivaa, niin minä olin jo tosi humalassa. Halusin myös jatkaa pidempään kuin muut.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Alkoholi soi Harrietille tauon omista tunteistaan, joiden kanssa elämisen hän koki vaikeaksi. Tyttö, joka oli jo lapsena kokenut riittämättömyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, olikin humalassa rohkeampi, itsevarmempi ja hauskempi.
– Alkoholi antoi minulle pakopaikan. Minun ei tarvinnut käsitellä tunteitani.
"Istuin yksin ja join"
Harrietin juominen keskittyi viikonloppuihin, mutta väliin mahtui myös pitkiä raittiita jaksoja. Alkoholismin määrittelyssä olennaisempaa kuin se, kuinka paljon tai usein juo, onkin Harrietin mielestä se, millainen suhde alkoholiin on. Mitä siltä tarvitsee ja hakee?
– Minä hain nimenomaan lomaa itsestäni, ja se on huolestuttavaa.
Lue myös: Harriet Holmborgin talous oli retuperällä ja asuntoon oli tulossa häätö – muutti elämänsä suunnan
Harriet kertoo olleensa jo nuorena eristäytyvä. Ajan myötä hän alkoi myös juoda yksin. Suhde alkoholiin muuttui "sairaammaksi ja sairaammaksi".
– Välillä en halunnut pitkiin aikoihin mennä kenenkään kanssa minnekään enkä puhua kenellekään. Istuin yksin kotona tai hotellihuoneessa ja join. Viihdyin eristäytyneenä.
– Minulla oli ennen juomistakin tosi pitkä turvaväli lapsuudenperheeseeni. He eivät oikeastaan tienneet, mitä touhuan ja miten minulla menee. Alkoholista tuli minulle äiti, isä ja koti. Kaikki muu oli toissijaista.
Ystävyyssuhteita rikki
Harriet menetti alkoholin takia ystävyyssuhteitaan.
– Minusta tuli impulsiivinen, itsekeskeinen, epärehellinen ja manipuloiva. Vääntelin totuutta omaksi edukseni ja rikoin pahasti luottamuksen. Kaverit eivät enää halunneet olla kanssani.
Uusia ystävyyssuhteita Harriet loi samanlaisiin ongelmakäyttäjiin kuin itsekin oli.
– Oli kivempi juoda yhdessä, kun ei tarvinnut peilata omaa sairasta käytöstä normaaliin käytökseen.
Lue myös: Voiko alkoholisti palata kohtuukäyttäjäksi? Alkoholisteilta harvinaisen suora mielipide
Harriet teki töitä kauneusalalla yrittäjänä, mutta alkoi lopulta menettää työkykynsä. Rahaa ei tullut, laskut kasaantuivat ja vuokria jäi maksamatta.
– Olin yksinyrittäjä, joten en saanut potkuja, mutta työnteko ei kiinnostanut minua. Elämä kaventui yksitoikkoiseksi ja sulkeudun aika lailla yksin kotiini.
Siltikään Harriet ei ajatellut, että hän olisi alkoholisti.
– Minähän olin pitänyt "freesaustaukoja" ja ollut kaksikin kuukautta juomatta – eihän alkoholisti voi olla juomatta, Harriet kuvailee silloista ajatusmaailmaansa.
Viimeinen piste
Asiat etenivät lopulta siihen pisteeseen, että Harriet joi "joka päivä aamusta iltaan". Lopulta, 29-vuotiaana, tuli häätöilmoitus.
– Pelko asunnottomaksi joutumisesta oli itselleni se viimeinen piste. Havahduin kolkossa asunnossani aika huonovointisena sellaiseen ajatukseen, että tässä on nyt valinta elämän ja kuoleman välillä. Jos jatkan näin, tämä päättyy tosi huonosti.
Lue myös: Eevaliisa kärsii äidin raskaudenaikaisesta alkoholin käytöstä koko elämänsä
Harriet päätti jälleen kerran pitää taukoa alkoholista. Tällä kertaa hän kuitenkin hakeutui vertaistukiryhmään. Siellä hän samastui muiden tarinoihin ja oivalsi, mistä alkoholismissa ja riippuvuudessa on kyse.
Koska Harriet oli tottunut turruttamaan tunteensa alkoholilla, alku oli todella vaikea.
– En ollut pitkään aikaan käsitellyt vastoinkäymisiä tai ottanut tunteita vastaan sellaisinaan. Kun aloinkin kokemaan asioita ”raakana” ilman alkoholin turruttavaa vaikutusta, en kestänyt pienintäkään vastoinkäymistä.
"En oikeastaan tiennyt, kuka olen"
Vertaistukiryhmissä Harriet näki, että muutkin olivat menneet vastaavasta läpi. Oli vain edettävä päivä kerrallaan.
Pikkuhiljaa alue, jossa hän pystyi tuntemaan asioita, laajeni laajenemistaan. Elämässä alkoi näkyä erilaisia sävyjä ja kerroksia.
Itseenkin oli tutustuttava uudelleen.
– En oikeastaan tiennyt, kuka olen, koska en ollut elänyt aikuisiällä raittiina. Tajusin esimerkiksi, että ilman humalaa olen aika ujo ja jännitän sosiaalisia tilanteita.
– Alkoi rakentua jonkinlainen henkilö, jota kutsun minuksi.
Lue myös: Miten työkaverin päihdeongelman voi havaita?
"Kaikki eivät voineet antaa anteeksi"
Raitistuminen tarkoitti myös menneisyyden virheiden ja ihmissuhteiden läpikäymistä.
– Ajattelin aina, että rikki menneet ihmissuhteeni olivat jonkun toisen syytä tai että maailma vain on minua vastaan. En osannut reflektoida oman toimintani vaikutusta tapahtumiin.
– Oli aika nöyryyttävä hetki ymmärtää, että minä olen itse asiassa ollut kaiken tämän paskan takana.
Harriet on saanut mahdollisuuden pyytää anteeksi joiltakin entisiltä ystäviltään.
– Kaikki eivät voineet antaa anteeksi, ja minun täytyy sallia heille se.
Osaa vanhoista ystävistään Harriet ei ole nähnyt vuosiin. Heille hän on edelleen ja kenties aina se sama Harriet, joka joi liikaa ja petti luottamuksen.
Lue myös: Kymmenet tuhannet lapset elävät päihdeperheessä ja kierre jatkuu – "Että ei tunnu niin helkkarin pahalta kaikki"
Toipuminen on mahdollista
Harriet kokee, että hänen luonteensa on riippuvaisuuteen taipuvainen. Se oli sitä jo ennen kuin alkoholinkäytöstä tuli ongelma.
– Pienenä olin koukussa sokeriin. Myöhemmin keksin, että minun on pakko juosta koko ajan. Alan helposti tekemään jotain tosi paljon. Tunnistan, että tietynlainen riippuvuus ei ole poistunut minusta, mutta se ei kohdistu enää päihteisiin.
– Toisaalta kun ajattelee, miten obsessoitunut ja sitoutunut olin juomiseen, niin väitän, että se voi olla oikeaan asiaan suunnattuna arvokas työkalu.
Nyt Harriet on ollut raittiina neljä ja puoli vuotta. Hän ajattelee, että ei voi ”parantua” alkoholismista.
– Voin kuitenkin toipua. Se tapahtuu olemalla juomatta.
Juomattomuuden vaikutukset näkyvät kaikkialla, missä juominenkin ennen teki tuhojaan: ihmissuhteissa, töissä, raha-asioissa sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa.
– Elämä on muuttunut yöstä päiväksi, Harriet sanoo.
