Miten unia tulkitaan? Unitutkija kertoo, miten unet voivat auttaa kehittämään itsetuntemusta | MTV Uutiset
Toistuvatko aina samat tapahtumat? Unitutkija kertoo, miten omia unia voi yrittää tulkita
2:45Unitutkija Katja Valli kertoo, miten unien sisältö voidaan tulkita.
Julkaistu 26.03.2023 18:56
Emmi Niiniaho
Miksi näemme unia ja miten ne syntyvät? Unitutkija kertoo, että aiheeseen liittyy yhä paljon mysteerejä.
Ihmiset käyttävät suuren osan elämästään nukkuen ja unia nähden.
Unien sisältöjä spekuloidaan ja niistä yritetään vetää johtopäätöksiä jopa tulevasta.
Psykologian dosentti, unitutkija Katja Valli Turun yliopistosta kertoo, että vaikka aihepiiri on loputtoman kiinnostava, tiedämme unennäön mekanismeista lopulta hyvin vähän.
Katso yllä olevalta videolta, millä tavoin unia kannattaa yrittää tulkita.
Sitä, miten aivot luovat unia, ei Vallin mukaan itse asiassa tiedetä.
– Saman univaiheen sisällä, jolloin aivojen fysiologinen toiminta on samanlaista, voimme nähdä unia, mutta toisaalta samassa univaiheessa meillä voi olla unta, jolloin emme näe unia ja jolloin meillä ei ole mitään aistikokemuksia, Valli kertoo.
– Toisaalta voi olla, että unennäöttömässä unessa unet vain unohdetaan, vaikka niitä olisikin. Ongelmana on se, ettemme voi mitata unennäköä muutoin, kun kysymällä unennäkijältä itseltään, jolloin joudumme luottamaan unennäkijän muistiin. Muisti voi taas olla välillä epäluotettava, Valli jatkaa.
Uniennäkemisen tutkimisessa pitää luottaa pitkälti ihmisten muistiin, mikä ei ole aina luotettavin lähde.Shutterstock
Näemme unia myös kaikkien eri univaiheiden aikana, vaikka aivojen toiminta on erilaista eri univaiheissa.
Valli kertoo, että REM-unessa eli vilkeunessa aivot toimivat todella aktiivisesti, kun taas non-REM-unen, eli ortounen aikana aivotoiminta on hiljaisempaa. Silti unet voivat olla hyvin samankaltaisia eri univaiheissa.
– On mysteeri, miten erilaiset aivotilat tuottavat samanlaisia kokemuksia.
Unennäkö vaikuttaisi olevan kuitenkin vilkkainta silloin, mitä pidempään nukumme ja mitä pidemmäksi juuri vilkeunivaiheemme kasvaa.
Valli kertoo, että kaikki mitä unissa esiintyy ja tapahtuu, on jollain tapaa sellaista, mikä on tallentunut pitkäkestoiseen muistiisi.
– Se on siis faktatietoa maailmasta, mutta se on paljolti myös itselle tapahtuneita, omakohtaisia kokemuksia, eli episodisia muistoja, Valli kertoo.
Uniin tulee enemmän juuri äskettäisiä tapahtumia kuin kaukaisempia muistoja.
– Alkuyöstä unissa esiintyy hieman enemmän äskettäisiä tapahtumia, mutta mitä pidemmälle yö etenee, sitä enemmän uniin alkaa tulla myös vanhempaa tavaraa, Valli selittää.
Unissä näkee keskimäärin enemmän muistissa tuoreena olevia tapahtumia.Shutterstock
Keskimäärin unien sisältöjä dominoivat kuitenkin tuoreet tapahtumat.
– Tiedämme, että uniin tulee helpommin tietynlaisia muistijälkiä, mutta emme sitä, mitkä aivomekanismit unista vastaavat. Mistä unennäköprosessi tietää, mikä muistikuva sieltä pitäisi nyt napata uneksi?
Normaaleistakin valvetapahtumista muistamme yleensä parhaiten ne, jotka koemme emotionaalisesti voimakkaimpina – erityisesti ikävät ja traumaattiset tapahtumat. Samalla idealla myös unissa toistuvat helposti tapahtumat, jotka synnyttävät vahvan tunnereaktion.
Koska unien synnystä ei tiedetä tarkkaan, myöskään sille, miksi ihminen näkee unia, ei ole täysin yksiselitteistä vastausta.
Vallin mukaan tutkijatkin ovat jakautuneet aiheen tiimoilta kahteen täysin vastakkaiseen leiriin.
– Toisessa leirissä ollaan sitä mieltä, että unilla ei ole itsessään mitään tehtävää tai tarkoitusta, Valli kertoo.
Valveilla ollessamme aivojen tehtävä on tuottaa meille mahdollisimman totuudenmukainen kuva maailmasta, jotta voimme toimia ympäristössämme asianmukaisesti.
Siitä, että unet auttaisivat aivoja muistijälkien tallentamisessa, ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä, mutta unet kuitenkin ikään kuin heijastelevat muistijälkien prosessointia, mitä aivot tekevät ihmisen nukkuessa.Shutterstock
– Voi ajatella, että meidän tajunnallisuutemme on aivoille niin perustavanlaatuinen tehtävä, että aivot eivät lakkaa välittämästä kuvaa maailmasta edes silloin, kun nukumme.
Nukkuessamme emme koe ulkopuolisen maailman aiheuttamia aistiärsykkeitä, mutta aivoja ei voi kuitenkaan sammuttaa. Näin ollen aivot tekevät meille kuvia maailmasta hyödyntäen sisäsyntyistä materiaalia muistissamme.
Tämän näkemyksen mukaan valve- ja unitajunta ovat siis yksinkertaisesti samalla jatkumolla, eikä unilla ole sen ihmeellisempää tarkoitusta.
Toisen näkemyksen mukaan unilla voi kuitenkin olla evoluution kuluessa valikoitunut tehtävä. Valli kertoo itse tutkineensa juuri evolutiivisia näkemyksiä unista, joiden mukaan luonnonvalinta on alkanut hyödyntämään tätä tajunnan jatkumoa unessa.
– Unisisällöt ovat selkeästi erikoistuneita tietyn tyyppisiin sisältöihin. Jos verrataan niitä ihmisten valvekokemuksiin, niin unissa on paljon uhkaavia asioita ja niissä toistetaan paljon ikäviä asioita, joita itselle on tapahtunut koko elämän aikana, varsinkin, jos ne ovat tapahtuneet äskettäin, Valli kertoo.
Myös valve-elämän iloiset asiat tuppaavat unissa kääntymään usein ikäviksi.
Unissa positiivisetkin asiat muuttuvat helposti uhkaaviksi.Shutterstock
– Tällaisen näkemyksen mukaan unet ovat samaa selviytymissysteemiä kuin valvetajuntammekin, mutta ne ovat erikoistuneet sellaisten tilanteiden toistamiseen, minkä harjoittelulla on hyötyä valve-elämällemme, Valli selittää.
Toisin sanoen unet ovat ikään kuin lentosimulaattori, johon pilotit menevät joka yö harjoittelemaan lentämistä, jotta todellisen vaaratilanteen tullen henkiinjääminen olisi todennäköisempää.
Jos esimerkiksi esi-isämme ovat toistaneet joka yö unissaan kaikkea uhkaavaa ja ikävää, mitä heille on tapahtunut, toistuva tilanteiden "harjoittelu" unissa on auttanut aivoja toimimaan nopeammin uhkien havaitsemisessa sekä asianmukaisesti toimimisessa myös tositilanteessa.
Näin ollen unilla on evolutiivinen tehtävä ja tämän takia ne ovat valikoituneet olemaan ikäviä ja toistamaan uhkaavia tilanteita, koska siitä on hyötyä henkiinjäämiselle.
