Rohkaisen jokaista turvallisuuspolitiikasta kiinnostunutta suomalaista lukemaan neljän huippuasiantuntijan Nato-selvityksen hetimiten. Annan lukusuosituksen myös niille, jotka eivät turvallisuuspolitiikasta niin perusta.
”Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista” on nimittäin paljon enemmän kuin Nato-selvitys. Se avaa koko Suomen sodanjälkeisen turvallisuuspolitiikan jatkumon kaiken kansan ymmärrettävässä muodossa. Se selittää, miten Suomen jäsenyys olisi kytköksissä ennen muuta Ruotsiin mutta myös muihin Suomen läntisiin naapurimaihin.
Se kertoo, millainen yhteisö Nato on ja millaisia valintoja jäsen voi liittokunnan sisällä tehdä. Yksi esimerkki: Norja ei suostu rauhan aikana ottamaan ulkomaisia joukkoja tai ydinaseita alueelleen.
Kaiken lisäksi selvitys on kirjoitettu selkokielellä, vaikeitakaan asioita kaihtamatta. Se ei ole ollut arkipäivää suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa, jota ovat näihin päiviin hallinneet liturgiat höystettynä vanhalla kunnon ryssänpelolla.
Mikä tärkeintä, selvitys antaa realistisen vastauksen perimmäiseen kysymykseen: miten Suomen Nato-jäsenyys vaikuttaisi Venäjä-suhteisiin?
Selvityksen tietty vinkeys on siinä, että sekä Nato-jäsenyyden vastustajat että kannattajat voivat saada siitä argumentteja näkemystensä tueksi. Ja mikä paradoksaalista, kummankin leirin perusargumentti on todennäköisesti sama: Venäjä.
Pelkistäen: Suomen ei pitäisi liittyä Natoon, koska se vaarantaa Venäjä-suhteen. Suomen pitäisi liittyä Natoon, koska Venäjä on niin vaarallinen.
Toki selvityksessä mainitaan myös kolmas vaihtoehto, siis se, jota Suomi nykyisin noudattaa. Suomi on Naton rauhankumppani, joka ”ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä”, niin kuin asia Sipilän hallitusohjelmassa on ilmaistu.
