Tiina Saarikoski on nähnyt ebolan silmästä silmään. Nyt hän kertoo, minkälainen tauti on kyseessä.
Huoli ebolaepidemian leviämisestä Kongossa kasvaa. Toukokuun aikana epäiltyjen ebolakuolemien määrä on noussut jo yli kahdensadan.
Suomen Punaisen Ristin avustustustoiminnan johtaja Tiina Saarikoski on työskennellyt keskellä kahta suurta ebolaepidemiaa vuosina 2014 ja 2018.
Ensimmäisellä kerralla Saarikoski meni Sierra Leoneen perustamaan ebolasairaalaa. Tilannetta paikan päällä hän kuvailee kaoottiseksi.
– Pelko oli käsin kosketeltavissa. Epidemia oli päässyt leviämään hallitsemattomaksi. Se (ebolasairaala) tuli todella tarpeeseen, mutta liian myöhään tilanteeseen nähden, Saarikoski muistelee rankkoja olosuhteita.
"Kuolema oli päivittäistä"
Saarikosken mukaan heillä oli kova paine saada sairaala auki, samaan aikaan ihmisiä kuoli ympärillä. Sairaalan perustaminen kuitenkin vie aina aikaa ja kaikkien turvallisuus täytyy varmistaa. Saarikoski kertoo, että turvatoimet oli suunniteltu äärimmäisen tarkkaan sairaalassa.
– Potilaan luokse mentiin aina pareittain. Kommunikointi turvavarusteiden läpi oli äärimmäisen vaikeaa. Empatian ja huolen osoittaminen oli vaikeaa. Kuolema oli päivittäistä, kuvailee Saarikoski.
Vaikka Saarikoski on nähnyt ebolan aiheuttaman tragedian, hän haluaa muistaa myös onnistumisen hetket. Hienoimpia hetkiä oli, kun näki parantumisen erittäin vakavasta sairaudesta.
– Sairaalasta kotiuttaminen tapahtui "happy showerin" kautta. Kun potilas oli saanut kahdesti negatiivisen tuloksen ja pääsi aitojen takaa pois, potilas meni suihkun läpi ja sai uudet vaatteet päälle.
Saarikoski muistaa, että ensimmäinen pois päässyt potilas oli 11-vuotias tyttö.
– Hän oli yksin siellä, perhe oli eri paikoissa. Kun hän selvisi, se oli iloinen päivä, Saarikoski muistelee.
