Vakoilumuseossa voi tutustua vakoojien tarinoihin sekä vakoilun välineisiin.
Julkaistu 15.03.2012 12:00(Päivitetty 16.03.2012 13:47)
Tampereella sijaitsevassa Vakoilumuseossa esitellään kattavasti eri maiden agentteja eri aikakausilta. Tässä tutustutaan kolmeen agenttiin. Kerrotaan, millaista elämää he ovat viettäneet ja miksi he ovat ruvenneet vakoojiksi.
Vakoilumuseon näyttelypäällikkö Pirkka Turja kertoo, että vakoojan motiivi ryhtyä alan töihin voi olla taloudellinen, poliittinen aate tai poikamainen seikkailunhalu. Jotkut ovat lähteneet vakoilu-uralle kiristyksen vuoksi pakosta, koston vuoksi tai rakastuttuaan väärään henkilöön.
Sidney Reilly
Sidney Reillyä tai oikealta nimeltään Salomon Rosenblumia pidetään James Bondin esikuvana. Tämä vuonna 1874 syntynyt huippuvakooja välitti salaisia tietoja Englannille, Saksalle, Japanille, Venäjälle sekä yrityksille ja yksityishenkilöille.
Vakoilumuseon henkilökuvan mukaan Reilly oli korruptoitunut liikemies, keräilijä, vapaamuurari, naisten hyväksikäyttäjä sekä poliittinen juonittelija, joka yritti murhauttaa Leninin. Hänen toimiaan motivoi vallanhalu sekä rahan himo.
Puolasta Lontooseen päätynyt Reilly toimi aluksi Venäjän salaisen poliisin vasikkana. Hänen tuttavapiiriinsä kuului jopa kuninkaallisia sekä tunnettuja julkisuuden henkilöitä, kuten Rasputin. M16:sta leivissä Reilly teki vakoilureissuja vallankumouksen riepottelemalle Venäjälle vuonna 1918 ja sai raporteistaan kiitosta Churchilliltä.
Leninin murhayrityksen jälkeen Reilly pakeni Venäjältä Suomen kautta. Hän vieraili Suomessa todennäköisesti myös toisen kerran myös vuonna 1921, jolloin hän auttoi poliittista vankia pakenemaan juottamalla rajavartioille huumausaineilla terästettyä vodkaa.
Reilly katosi 1920-luvulla, ja hänen kohtaloaan voi vain arvailla. Yhden teorian mukaan Trusti houkutteli Reillyn Suomen kautta Neuvostoliittoon, jossa hänet ammuttiin. Todennäköisesti hän kuitenkin huijasi kaikkia ja ryhtyi Tsekan agentiksi Aasiassa. Hänen epäillään osallistuneen Cambridgen vitosten värväämiseen Englannissa sekä viettäneen eläkepäiviä Israelissa Mossadin palveluksessa.
Kuvituskuva.
Robert Baden-Powell
Vakoilumuseossa todetaan, että lordi Robert Baden-Powellin vakoojaseikkailut ovat kuin agenttifilmistä. Hän vakoili Iso-Britannian hyväksi ympäri Eurooppaa, ja hänen vakoilumenetelmänsä ovat saavuttaneet legendaarisen maineen.
Vakoillessaan saksalaisten linnaketta hän naamioitui hyönteistutkijaksi ja piirsi linnakkeen pohjapiirroksen ja tykkien paikat hahmottelemansa perhosen siipikuvioihin.
Selvittäessään saksalaisten salaisen sataman rakentamista Baden-Powell pukeutui ryysyiseksi laitapuolen kulkijaksi. Vaikutelmaa tehostaakseen hän kaatoi brandya vaatteilleen. Baden-Powell joutui saksalaisten käsiin, mutta nämä katsoivat hänen olevan liian humalassa ymmärtääkseen mitään ja päästivät hänet vapaaksi.
Vakoilumuseon vitriinistä löytyy paljon naamioitumiseen tarvittavaa materiaalia, kuten arpivahaa, hiuskreppipalmikoita sekä nenän ja leuan muotojen muuttamiseen tarvittavia valmispaloja.
Kuvituskuva.
Robert Philip Hanssen
Pirkka Turja toteaa, että Robert Hanssen on hyvä esimerkki siitä, miten seikkailunhalu toimii vakoojan motiivina. Hanssen päätti jo nuorena poikana, että hänestä tulee isona agentti. Hän halusi itselleen taloudellista hyötyä, mutta myös osoittaa kykynsä kansainvälisessä kulissien takaisessa pelissä.
Yhdysvalloissa FBI:n palkkalistoilla ollut Hanssen ryhtyi vakoilemaan myös Neuvostoliiton hyväksi. Hän piti pilkkanaan molempien maiden tiedustelupalveluita, ja hänen toimintatapansa olivat poikkeuksellisen röyhkeitä. Hän ehti tienata salaisen materiaalin myymisellä 1,6 miljoonaa euroa ennen kuin paljastui helmikuussa 2001.
Hanssen eli kaksoiselämää. Naapureille ja työtovereille hän oli harras katolilainen ja kuuden lapsen isä, joka kävi sunnuntaisin perheensä kanssa kirkossa. Toisaalta hän oli häikäilemätön pornografiasta ja strippareista kiinnostunut kaksoisagentti.
