Nämä 10 vakoojakaunotarta ovat jääneet maailmanhistoriaan | MTV Uutiset
Nämä 10 vakoojakaunotarta ovat jääneet maailmanhistoriaan
Kaunis nainen on usein tehokas vakoilijana. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Julkaistu 15.03.2012 11:30(Päivitetty 15.03.2012 14:21)
Naiset ovat kunnostautuneet vakoilussa siinä missä miehetkin. Historia tuntee monta kohtalokasta naisvakoojaa, jotka ovat loistaneet tehtävissään paitsi rohkeutensa ja nokkeluutensa myös kauneutensa tähden.
Smashinglists.com sivusto listasi maailmanhistorian 10 kauneinta naisvakoojaa, joiden joukossa on niin kuninkaan rakastajatar, intialainen prinsessa kuin eksoottinen tanssijatarkin.
10. Isabella Marie Boyd (1844–1900)
Tämä Yhdysvaltojen sisällissodassa konfederaation vakoojana toiminut nainen tunnetaan parhaiten nimellä Belle Boyd. Hän operoi isänsä hotellista käsin Virginian Front Royalissa ja toi arvokasta tietoa konfederaation kenraali Stonewall Jacksonille vuonna 1862.
Belle Boydin vakoojan ura alkoi sattumalta. Hän kertoi vuonna 1866, että 4. heinäkuuta 1861 unionin armeijan sotilaat näkivät konfederaation lipun roikkuvan hänen kotinsa ulkopuolella. He repivät sen alas ja korvasivat unionin lipulla. Jo tämä suututti naisen, mutta kun yksi miehistä kirosi hänen äidilleen, Belle raivostui. Hän veti esiin pistoolin ja ampui miehen.
Belle vapautettiin syytteistä, mutta vartijat pitivät silmällä hänen kotiaan ja toimintaansa. Hän käytti tätä sotaväen läheisyyttä hyväkseen ja hurmasi ainakin yhden upseereista, kapteeni Daniel Keilyn, paljastamaan sotasalaisuuksia. Belle välitti nämä salaisuudet konfederaatiolle orjansa Eliza Hopewellin avulla, joka kantoi viestit perille ontoksi koverretussa kellokotelossa.
9. Nancy Wake (1912–)
Nancy Wake palveli toisen maailmansodan viimeisissä vaiheissa brittien agenttina. Hänestä tuli yksi Ranskan vastarintaliikkeen johtohahmoista ja yksi liittoutuneiden palkituimmista sodassa palvelleista naisista.
Wake syntyi Roseneathissa, Uuden Seelannin Wellingtonissa, josta hänen perheensä muutti Australiaan Sydneyhin vuonna 1914. Wake oli kuusilapsisen perheen kuopus ja kaikkein itsenäisin sisarusparvesta.
Myöhemmin hänen isänsä palasi Uuteen Seelantiin töihin ja jätti äidin kasvattamaan lapset yksin. Vuonna 1939 Wake tapasi ranskalaisen teollisuusmiehen Henri Edmond Fioccan, jonka kanssa hän meni naimisiin. Pariskunta asui Marseillessa Saksan valloittaessa Ranskan.
Ranskan luhistuttua hän ryhtyi vastarintaliikkeen kuriiriksi, ja myöhemmin hän liittyi kapteeni Ian Garrowin pakoverkostoon. Gestapo kutsui häntä Valkoiseksi hiireksi. Vuoteen 1943 mennessä hän oli Gestapon halutuin etsintäkuulutettu, jonka päästä luvattiin 5 miljoona frangia.
Huhtikuusta 1944 aina Ranskan täydelliseen vapautumiseen saakka hänen 7 000 sissiään taisteli 22 000 natsisotilasta vastaan. Vastapuolen tappiot olivat 1 400 miestä, kun sissejä menehtyi vain 100. Hänen ranskalaiset kumppaninsa, etenkin Henri Tardivat, ylistivät hänen taistelutahtoaan, jonka hän todisti muun muassa tappamalla SS-vartiosotilaan paljain käsin estääkseen tätä tekemästä hälytystä rynnäkön aikaan.
Sodan jälkeen Wake palkittiin muun muassa Yhdysvaltojen presidentin myöntämällä vapauden mitalilla ja lukuisilla ranskalaisilla kunnianosoituksilla. Hän sai myös tietää, että Gestapo oli kiduttanut hänen puolisonsa kuoliaaksi miehen kieltäydyttyä paljastamasta vaimonsa olinpaikkaa.
Sodan jälkeen Wake työskenteli brittien tiedustelupalvelulle Pariisissa ja Prahassa. Hän nai John Forwardin vuonna 1957 ja palasi Australiaan.
Kuvan henkilö ei liity juttuun.
8. Margaret Kemble Gage (1734–1824)
Kenraali Thomas Gagen vaimon sanotaan vakoilleen vastapuolen hyväksi Yhdysvaltojen itsenäistymissodan melskeissä, sillä hänen sympatiansa olivat vallankumouksellisten puolella. Hän oli syntyisin New Jerseysta, ja hänen uskollisuutensa oli jakautunut hänen puolisonsa ja kotiseutunsa välillä. Lopulta hänet lähetettiin miehensä käskystä laivalla Englantiin kesällä 1775.
7. Josephine Baker (1906–1975)
Amerikkalaissyntyinen, ranskalainen tanssija, laulaja ja näyttelijä Josephine Baker tunnetaan myös nimillä Musta Venus, Musta Helmi ja Kreolijumalatar. Baker oli ensimmäinen afroamerikkalainen elokuvatähti ja maailman kuulu viihdyttäjä, joka tunnetaan myös osallisuudestaan Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeessä.
Harvemmin kuitenkaan muistetaan, että Baker avusti Ranskan vastarintaliikettä toisessa maailmansodassa. Hän on ensimmäinen amerikkalaissyntyinen nainen, joka on palkittu Ranskan Croix de guerre -mitalilla sodanaikaisista ansioistaan.
6. Noor Inayat Khan (1914–1944)
Noor Inayat Khan, kaunis intialainen prinsessa, kohtasi loppunsa Dachaun keskitysleirillä. Natsit tunsivat hänet vain Nora Bakerina, brittiläisenä vakoojana.
Khan syntyi Moskovassa, ja hän oli kuuluisan, 1700-luvulla Eteläistä Intiaa hallinneen, Mysoren tiikerinä tunnetun sulttaanin jälkeläinen. Khan koulutettiin salaiseksi agentiksi, ja hänet opetettiin käyttämään aseita, ampumaan ja tappamaan. Lopulta hänet lennätettiin Pariisin koodinimellä Madeleine, mukanaan vain väärä passi, Ranskan frangeja lompakossaan ja pistooli.
Vaikka agenttiverkosto luhistui hänen ympärillään, Khan pysyi Ranskassa kolme kuukautta, kunnes joutui petetyksi. Hänet pidätettiin, vangittiin kahleisiin, kuulusteltiin ja häntä kidutettiin. Kidutuksesta huolimatta Khan ei paljastanut edes omaa nimeään. Uhmakkaana loppuun asti, hän huusi "Liberte!" hetkeä ennen kuin luoti iski häntä päähän.
Khan palkittiin kuolemansa jälkeen sotamitaleilla. Vastaavan kunnianosoituksen ovat saaneet vain kolme erikoisoperaatioissa toiminutta naista. Toisten elämäntarinat ovat päätyneet jopa Hollywood-elokuviksi, mutta Khan on jäänyt unohduksiin. Hänen patsaansa on nyt nousemassa Lontoon Gordon Squarelle, ja se tulee olemaan ensimmäinen intialaisen naisen - ja muslimin - kunniaksi Britanniassa pystytetty patsas.
Kuvan henkilö ei liity juttuun.
5. Anna Chapman (1982–)
Anna Chapman on 28-vuotias venäläiskaunotar, jonka älykkyysosamäärä on 162. Ylelliseen elämään tottunut diplomaatti-isän tytär asui New Yorkissa, kun hänet pidätettiin 27. kesäkuuta 2010 vakoojaksi epäilynä yhdeksän muun ohella.
Chapman tunnusti syyllisyytensä, ja hänet käännytettiin takaisin Venäjälle vielä saman vuoden heinäkuussa osana vankien vaihtoa.
4. Violette Szabo (1921–1945)
Nuori ja kaunis Violette Szabo vakoili Iso-Britannialle toisen maailmansodan aikaan. Hän syntyi Pariisissa Violette Reine Elizabeth Bushellina ensimmäisessä maailmansodassa tutustuneiden vanhempiensa, ranskalaisen äidin ja englantilaisen taksikuskin, toisena lapsena. Perhe muutti Lontooseen, ja toisen maailmansodan alkaessa Violette työskenteli Brixtonissa tavaratalon parfyymitiskillä.
Violette tapasi unkarilaissyntyisen ranskalaisupseeri Etienne Szabon Bastillen päivän paraatissa Lontoossa, ja tulisesti rakastunut pari meni naimisiin vain 42 päivän kuluttua. Violette oli vasta 19, Etienne 31. Etienne kuoli pian heidän ensimmäisen lapsensa Tanian syntymän jälkeen El Alamein taistelussa vuonna 1942 näkemättä koskaan tytärtään. Etiennen kuolema sai jo aiemmin maavoimien apujoukoissa toimineen Violetten tarjoutumaan agentiksi.
3. Liu Hulan (1932–1947)
Kiinalainen Liu Hulan oli nuori ja kaunis vakooja Kuomintangin ja kommunistien välisessä sisällissodassa. Hän syntyi Shanxin provinssissa ja liittyi kommunistiseen puolueeseen 14-vuotiaana, ja pian hänestä tuli myös vapautusarmeijaa tukevien naisten järjestön jäsen.
Liu Hulan toimi aktiivisesti saadakseen kotikylänsä Yunzhouxin asukkaat tukemaan kommunistista puoluetta. Näihin toimiin kuului muun muassa ruuan toimittaminen armeijalle, salaisten viestien paljastaminen sekä saappaiden ja univormujen korjaaminen.
Liu Hulanin elämästä ja kuolemasta on tullut kiinalaisille rohkeuden symboli. Hänen tarinaansa kerrotaan kunnianosoituksena kestetyille koetuksille ja niille uhrauksille, joita Kiinan vapauttaminen vieraiden valtojen alta on vaatinut.
Kuvan henkilö ei liity juttuun.
2. Charlotte de Sauve (n. 1551–1617)
Tämä ranskalainen aatelisnainen oli Henrik Navarralaisen, josta myöhemmin tuli Ranskan kuningas Henrik IV, rakastajatar. Charlotte oli Henrikin äidin, kuningatar Katariina De'Medicin kuulun kauniiden naisvakoilijoiden ja tiedonantajien ryhmän, "Lentävän joukkueen", jäsen. Jäsenten tehtävä oli vietellä tärkeitä miehiä hovissa ja siten saada tietoa jonka he voivat välittää kuningattarelle.
Charlotte de Sauven sanotaan olleen lähde, jonka tiedot johtivat Katariinan tyttären Marquerite de Valois'n rakastajan Joseph Boniface de La Môlen ja Annibal de Coconnasin teloitukseen maanpetoksesta vuonna 1574.
Seuraavana vuonna Katariina käski, poikansa kuningas Henrik III yllyttämänä, Charlotten viettelemään kuninkaan veljen ja nuorimman poikansa François'n, Alencon herttuan. Tarkoitus oli luoda vihamielisyyksiä Henrikin ja François'n välille, jotta he eivät juonittelisi yhdessä tulevaisuudessa. Charlottesta tulikin herttuan rakastajatar, ja miehistä toistensa kilpailijoita.
Heidän sisarensa Margueriten muistelmissa todetaan Charlotten kohdelleen miehiä niin, että mustasukkaisuudeltaan he unohtivat kunnianhimonsa, velvollisuutensa ja suunnitelmansa ja ajattelivat enää vain tämän naisen jahtaamista.
1. Mata Hari (1876–1917 )
Mata Hari oli joka miehen himon ja joka naisen kateuden kohde. Saksalle vakoilusta syytetty hollantilainen eksoottinen tanssija ja kurtisaani teloitettiin ampumalla Ranskassa ensimmäisessä maailmansodassa 41 vuoden iässä.
Mata Harin suositut showt olivat kiertäneet Euroopan kaupunkeja, ja hänestä oli tullut monien niin armeijassa kuin politiikassakin vaikutusvaltaisten miesten kurtisaani. Hänen suhteensa näihin miehiin kuljettivat häntä usein rajojen yli.
Ennen sotaa häntä pidettiin taiteilijana ja vapaamielisenä boheemina, mutta sodan lähestyessä häntä alettiin pitää siveettömänä ja kevytkenkäisenä naisena, jopa vaarallisena viettelijättärenä.
Kun maailmansota syttyi, ranskalaiset epäilivät hänen vakoilevan Saksalle, vaikka luultavasti hän vakoili myös Ranskan hyväksi.
Tammikuussa 1917 Saksan sotilasattasea Madridissa sähkötti Berliiniin tietoa avuliaasta saksalaisvakoojasta koodinimeltään H-21. Ranskan tiedustelupalvelu onnistui nappaamaan viestit ja tunnisti koodinimen Mata Hariksi. Tavanomaisesta poiketen viesti oli lähetetty koodilla, jonka saksalaiset tiesivät Ranskan jo murtaneen, joten jotkut historioitsijat epäilevät, että kyseessä oli ansa.
