Jos joku nyt aterioisi ruokapöydässä sormin, sitä pidettäisiin todella sivistymättömänä. Aikoinaan taas naurettiin niille, jotka käyttivät veistä ja haarukkaa.
Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV söi edelleen sormin, vaikka koko hovi jo aterioi veitsen ja haarukan avulla.
Alun alkaen ruokaa mätettiin suuhun sormin eli "viisipiikkisellä". Edelleen Intiassa ja Afrikan maissa ruoka nautitaan sormin. Oikea käsi on "puhdas" ja tarkoitettu ruokailuun. Kanankoiven syöminen sormin on edelleenkin etiketin mukaan sallittua myös länsimaissa.
Ensimmäinen varsinainen ateriointiväline, jota ryhdyttiin aikojen alussa suunnittelemaan, oli veitsi. Kun ihminen laskeutui puusta, oli oksankarahka tai nuija ensimmäinen ase, jolla hän puolustautui ja toisaalta hankki saaliseläimiä. Sitten tulikin pulma, jos eläin oli hiirtä suurempi. Hampaat ja kynnet eivät enää riittäneet saaliin paloitteluun. Ryhdyttiin käyttämään teräväkärkisiä kiviä, simpukankuoria ja puusta vuoltuja kapineita.
Veitsestä tuli voiman ja vallan merkki
Ensimmäiset varsinaiset veitset olivat kaksiteräisiä ja tikarinmuotoisia. Veitsestä muodostui miehen symboli - voiman ja vallan merkki. Kun aterioinnista tuli sosiaalinen tapahtuma, ei kaksiteräinen tikari enää tuntunut luontevalta ruokapöydässä. Keksittiin yksiteräinen veitsi, joka yhä edelleen oli teräväkärkinen.1642 kuollut ranskalainen kardinaali ja valtiomies Richelieu paheksui maanmiestensä tapaa kaivella hampaitaan veitsellä. Teräväkärkiset veitset jopa kiellettiin ranskalaisissa majataloissa, niissä kun aika ajoin sattui tappelunnujakoita. Majataloissa olikin siirryttävä pyöreäkärkisiin veitsiin ja sillä siisti!
