Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV söi edelleen sormin, vaikka koko hovi jo aterioi veitsen ja haarukan avulla.

Alun alkaen ruokaa mätettiin suuhun sormin eli "viisipiikkisellä". Edelleen Intiassa ja Afrikan maissa ruoka nautitaan sormin. Oikea käsi on "puhdas" ja tarkoitettu ruokailuun. Kanankoiven syöminen sormin on edelleenkin etiketin mukaan sallittua myös länsimaissa.

Ensimmäinen varsinainen ateriointiväline, jota ryhdyttiin aikojen alussa suunnittelemaan, oli veitsi. Kun ihminen laskeutui puusta, oli oksankarahka tai nuija ensimmäinen ase, jolla hän puolustautui ja toisaalta hankki saaliseläimiä. Sitten tulikin pulma, jos eläin oli hiirtä suurempi. Hampaat ja kynnet eivät enää riittäneet saaliin paloitteluun. Ryhdyttiin käyttämään teräväkärkisiä kiviä, simpukankuoria ja puusta vuoltuja kapineita.

Veitsestä tuli voiman ja vallan merkki

Ensimmäiset varsinaiset veitset olivat kaksiteräisiä ja tikarinmuotoisia. Veitsestä muodostui miehen symboli - voiman ja vallan merkki. Kun aterioinnista tuli sosiaalinen tapahtuma, ei kaksiteräinen tikari enää tuntunut luontevalta ruokapöydässä. Keksittiin yksiteräinen veitsi, joka yhä edelleen oli teräväkärkinen.1642 kuollut ranskalainen kardinaali ja valtiomies Richelieu paheksui maanmiestensä tapaa kaivella hampaitaan veitsellä. Teräväkärkiset veitset jopa kiellettiin ranskalaisissa majataloissa, niissä kun aika ajoin sattui tappelunnujakoita. Majataloissa olikin siirryttävä pyöreäkärkisiin veitsiin ja sillä siisti!

Herneitä haarukalla vai keittoa sukkapuikoilla?

Kun haarukat ilmaantuivat, ei niitä oikein osattu käyttää. Vielä 1800-luvulla siunailtiin, että herneiden syönti haarukalla on miltei yhtä vaikeata kuin keiton vienti suuhun sukkapuikoilla! Joku älypää keksikin lappaa suuhunsa hunajaan upotettuja herneitä. Niiden maku tosin oli outo, mutta ateriointi sujui helpommin.

Yhdysvalloissa 1837 ilmestyneessä käytösoppaassa kehotettiin syömään siististi oikeassa kädessä olevalla veitsellä. Mikäli halusi hienostella voi toki käyttää myös haarukkaa englantilaisten ja ranskalaisten tapaan. Haarukalla syöminen ei sinänsä ole mikään kovin uusi juttu. Jo antiikin Roomassa käytettiin lusikka-haarukkayhdistelmiä. Vuodelta 1360 olevassa Firenzen kaupungin inventaariossa mainitaan haarukat. Ranskan hoviin haarukat saapuivat aterimiksi 1533. Turun Linnassa kerrotaan nähdyn ensimmäiset haarukat 1562. Juhana Herttua avioitui silloin puolalaisen Katarina Jagellonican kanssa, ja nuorikko toi myötäjäisinään muun muassa näitä outoja kapineita.

Lusikoiden "pesä" oli keskiajalla kolmionmuotoinen. Nykyiseen malliinsa lusikat muotoutuivat 1700-luvulla. Soppakauha keksittiin vuonna 1695.

(MTV3-STT)