Yhdysvallat 2012. Ohjaus: Simon West. Käsikirjoitus: Sylvester Stallone, Richard Wenk. Tuotanto: Avi Lerner, Kevin King Templeton. Kuvaus: Shelly Johnson. Leikkaus: Todd E. Miller. Musiikki: Brian Tyler. Pääosissa: Sylvester Stallone, Liam Hemsworth, Bruce Willis, Arnold Schwarzenegger, Chuck Norris, Jean-Claude Van Damme, Jet Li, Yu Nan, Jason Statham, Dolph Lundgren. Kesto: 102 min.
Se, mikä ensimmäisellä kerralla on hauskaa ja toimivaa, ei sitä välttämättä enää toisella ole. Kaksi vuotta sitten ensi-iltansa saaneen The Expendablesin jatko-osa on väsähtänyt ja tylsä.
Sylvester Stallonen kokoon kutsumat kasari- ja ysärilegendat viihtyivät yhdessä sen verran hyvin, että nyt on The Expendables 2:n (2012) vuoro. Jos edellisessä elokuvassa "Syltty" tiimeineen näytti karistavan vuosikymmenten painon vetreistä jaloistaan, painaa veteraarien askel tällä kertaa huomattavan paljon.
Sly uusintaa roolinsa Barney Rossina, Expendables-palkkasoturijengin pomona, joka saa tutulta Churchilta (Bruce Willis) helpolta vaikuttavan keikan. Hommaa lähtevät hoitamaan Barneyn oikea käsi Lee Christmas (Jason Statham), arvaamaton sekopää Gunnar Jensen (Dolph Lundgren), ketterä Yin Yang (Jet Li), tankkimaiset Hale Caesar (Terry Crews) ja Toll Road (Randy Couture) sekä uudet, nuoremmat tulokkaat Maggie (Yu Nan) ja Billy the Kid (Liam Hemsworth).
Toimeksianto muuttuu kostoretkeksi, kun oma porukka kokee raskaan menetyksen. Palkkasoturit ovat samantien valmiita ottamaan yhteen ylivoimaiselta vaikuttavan vastustajan kanssa.
The Expendables 2 alkaa lupaavasti. Avausjakso on epärealistisuudessaan räjähtävän yliampuva, mikä sopii erinomaisesti action-legendoja yhdistäväksi pelihuumoriksi. Ensi vaikutelma ei kuitenkaan osoittaudu koko elokuvaa kantavaksi konseptiksi, sillä hyvin pian juonen kuljettaminen muuttuu turhan vakavaksi puurtamiseksi.
Simon West, (keskinkertainen) action-konkari hänkin, näyttää ymmärtäneen elokuvan perusidean jotakuinkin väärin. Ronskia, kieli poskessa liioittelua olisi suonut kehiteltävän vaikka miten pitkälle asti. Arnold Schwarzeneggerin ja Willisin kuolematonta läpän heittoa ("I'll be back", "Yippie-kay-yay"...) on ihan kiva muistella ohimennen, mutta yhtään pidemmäksi sitä vitsiä ei olisi pitänyt venyttää.