Disney DVD, 2012. Kuvasuhde 16:9 Anamorfinen laajakuva 1.78:1. Ääni DD 5.1 (englanti). Kesto 15h 46 min.
On aika jättää hyvästit Susanille, Gabylle, Lynettelle, Breelle ja muille Wisteria Lanen asukkaille. Kahdeksas tuotantokausi on nimittäin Täydelliset naiset -sarjan viimeinen. Kauden aikana saamme tietää, minne kukin neljästä kotirouvasta joutuu ja vaikka monta hurjaa ja surullista tapahtumaa ehtii 23 jakson aikana tapahtua, on loppu yllättävän auvoinen, jopa pliisu. Ei voi silti sanoa, etteikö onnellinen lopetus olisi katsojan mieleen, sillä onhan se. Tähän – suosion huipulle – on sarja hyvä lopettaa.
Kahdeksas kausi alkaa siitä, mihin seitsemäs jäi. Carlos (Ricardo Chavira) on vahingossa tappanut Gabya (Eva Longoria) lapsena hyväksikäyttäneen isäpuolen Alejandron (Tony Plana). Miehen ruumis pitää hävittää ja Carlos saa apua vaimoltaan sekä tämän parhailta ystäviltä. Asia kuitenkin vaivaa jokaista osallista ja siihen kausi suurimmilta osin perustuu. Ruumiin kätkeminen välillä erottaa ja välillä lähentää ystävyksiä. Carlos alkaa juoda ja Susan (Teri Hatcher) maalata tummia tauluja. Bree (Marcia Cross), joka seurustelee Chuck Vance –nimisen (Jonathan Cake) poliisin kanssa, yrittää pitää ohjat käsissään, mutta suojelemalla rakkaitaan hän aiheuttaa heille (ja myös itselleen) mielipahaa. Tilanne alkaa olla todella kireä. Mutta Täydelliset naiset ei olisi oma itsensä, mikäli naisten ystävyys ei saisi ongelmista vain voimaa.
Täykkäreiden viimeinen kausi on välillä ahdistava katselukokemus. Ei ole ollenkaan hauskaa seurata sitä, miten naiset ovat vihoissa toisilleen. Heidän ystävyytensä on sellaisella koetuksella, jollaista ei aiemmilla kausilla ole nähty. Esimerkiksi Breen kärsimyksiä on todella kurja seurata. Nainen yrittää niin kovasti suojella muita salaamalla asioita, mutta saakin osakseen vain paheksuntaa. Marcia Crossin ilmeet ja olemus ovat välillä sydäntä särkeviä, jopa pelottavia. Jos päänelikon välit ovatkin kireät ja tunnelma heidän välillään viileä, niin ihanaa positiivista energiaa sarjaan tuo Vanessa Williamsin näyttelemä Renee Perry.
Renee on hyvin suorasanainen ja itsevarma nainen, vaikka on hänelläkin herkät kohtansa. Renee sanoo, mitä ajattelee ja hän tuntuu olevan sarjan ainoa hahmo, joka ei salaile asioita. Williams on ilmeidensä ja varman olemuksensa kanssa täydellinen hurmaavana Reneenä. Renee on ihastuttanut (ehkä joskus myös vihastuttanut) Wisteria Lanea seitsemännen kauden alusta ensin Lynetten (Felicity Huffman) vieraana ja myöhemmin kadun vakituisena asukkaana.
Vaikka sarjaa on mukava seurata edelleen, löytyy viimeiseltä kaudelta joitakin liian pitkälle vietyjä tarinoita. Esimerkiksi Alejandron ruumiin löytyminen ja siihen liittyvät poliisitutkinnat ovat toki asiaankuuluvia, mutta välillä kovin puuduttavia. On tylsää, kun naiset vatvovat asiaa vaikka kuinka monetta kertaa. Susanin ja Carlosin tunnontuskien esittäminen ja kaksikon hetkittäinen ystävyys on vähän turhanoloinen. Susanin toilailuja on muutenkin seurattu joka kaudella ja niitä tosiaan nähdään edelleen. Toisaalta minkä nainen itselleen voi, kun on sähläri, niin on sähläri. Paikoitellen tulee mieleen, että menkää jo eteenpäin ja antakaa tarinalle vauhtia. Onneksi dvd:ltä jaksoja voi katsoa useamman peräkkäin eikä tarvitse odotella seuraavaan viikkoon saadakseen tietää, mitä tapahtuu.
On tällä kaudella toki monta hauskaakin juttua. Reneen ja Benin (Charles Mesure) ylä- ja alamäkiä on mielenkiintoista seurata. Lynetten ja Tomin (Doug Savant) tytär Penny (Darcy Rose Byrnes) on kasvanut teiniksi ja hänestä on tullut varsin miellyttävä tapaus, mikä on harvinaista sarjan lapsille. Onneksi saamme muutaman jakson aikana nähdä myös Susanin tyttären Julien (Andrea Bowen), joka sarjan ensimmäisillä kausilla oli yksi mukavimmista hahmoista. Homopari Bob (Tuc Watkins) ja Lee (Kevin Rahm) tuo sarjaan hersyvää huumoria. Bob on jämäkkä, asiallinen lakimies ja Lee taas spontaani, helposti innostuva (ja vihastuva) kiinteistönvälittäjä. Erityisesti Leen ilmeet ovat näkemisen arvoisia (vähän samaan tyyliin kuin Gabyn nauru on kuulemisen arvoinen). Ei myöskään pidä unohtaa kadun rautarouvaa Karen McCluskey’a (Kathryn Joosten), joka vielä todella sairaana jaksaa heittää suoria kommentteja häntä hoivaaville naisille ja miehelleen Roylle (Orson Bean). Karenin näyttelijä, aivan loistava Kathryn Joosten sairasti myös oikeassa elämässään syöpää ja kuoli 2. kesäkuuta 2012 vain 20 päivää sen jälkeen, kun Täydellisten naisten viimeinen jakso oli saanut ensi-iltansa televisiossa. Osa sivunäyttelijöistä tekee todella hienoa työtä eikä sarja olisi läheskään yhtä hyvä ilman mm. edellä mainittuja hahmoja.
Kaiken kaikkiaan Täydellisten naisten viimeinen kausi on mielenkiintoista seurattavaa. Mukana on sekä ystävyyttä että vihaa, romantiikkaa, toimintaa ja tietysti kiperiä tilanteita ja jännittävä, koko kauden etenevä pääjuoni (Alejandron kuolema). Sarja saa edelleen koukkuun ja seuraava jakso on pakko nähdä, mieluiten mahdollisimman pian. Jos totta puhutaan, jää viimeisen jakson jälkeen hieman tyhjä olo: siinäkö se nyt oli. Sarjaa ja sen hahmoja tulee ikävä, vaikka toisaalta on iloinen, ettei naapuruston hullunmyllyä tarvitse enää seurata ja ainakin päähahmot ovat saaneet mahdollisimman onnellisen lopun.
Dvd:ltä löytyy joitakin ekstroja. I Guess This Is Goodbye on mukava dokumentti, joka välittää sarjan näyttelijöiden ja tekijöiden fiiliksiä nyt, kun hommat on hoidettu ja sarja on kokonaisuudessaan purkissa. Dokkari kestää noin 20 minuuttia. Viimeisen jakson Finishing The Hat voi katsoa kommenttien kera. Mukana on myös hauskoja pilalle menneitä otoksia, joita on ihan liian vähän, sillä ne kestävät yhteensä vain noin kaksi minuuttia. Tämän lisäksi on vielä poistettuja kohtauksia. Lisämateriaalia on yllättävän vähän, kun kyseessä oli kuitenkin sarjan viimeinen kausi.
Sarja: * * * * 1/2
Ekstrat: * * * *