Stressaava tilanne vetää mielialan matalaksi. Käsi kurottaa huomaamatta kohti jääkaappia. Kuulostaako tutulta? Lihavuus- ja syömishäiriötutkija Aila Rissanen kertoo, miksi ihminen sortuu lohtusyömiseen ja mitä asialle voi tehdä.
Mitä lohtusyöminen tarkoittaa?
Kun ihminen kokee asian, joka ylittää normaalin sietokynnyksen, hän tekee väistämättä jotain. Yksi syö, toinen juo, kolmas potkii seinää.
Lohtusyöminen tunnetasojen modulaattorina on helppoa. Ruokaa on kaikkialla helposti saatavana, ja sitä voi valmistaa ja nauttia yksin.
Lohtusyöminen antaa nopean lohdun, mutta siitä tulee myös helposti opittu tapa.
Miksi yksi syö lohdukseen ja toinen ei?
Riittävän voimakas stressi vie ruokahalun melkein kaikilta. Tämä on puhtaasti aivojen biologiaa.
Se, että joillakin jo pienikin stressi johtaa syömättömyyteen, on seurausta biologisesta yksilöllisyydestämme: joidenkin aivot vapauttavat muita herkemmin ruokahalua vaimentavaa stressihormonia. Toisaalta monet meistä ovat oppineet reaktiivisen lohtusyömiseen.
Menneitä sukupolvia syytetään yhdestä ja toisesta. On totta, että lohtusyömisen tausta on usein opittu. Moni yrittää ensimmäisenä reaktionaan tarjota jotain, jos toinen on onneton.
Onko sukupuolella tai iällä merkitystä?
Naiset ovat miehiä emotionaalisempia, ja siksi lohtusyöminen on heillä käyttäytymismuotona tavallisempi. Miehillä lohtusyöminen on kuitenkin myös yleistä, ja se näyttäisi olevan lisääntymässä.
Lapset muodostavat yhden suuren tulevaisuuden haasteen. Tämän päivän lapset jakaantuvat karkeasti ottaen kahteen joukkoon: ne, jotka lihovat ja ne, jotka jaksavat harrastaa ja säilyttää normaalipainonsa.
Sosiaalisesti syrjäytyneet lapset ovat erityisen alttiita lihomaan. Syntyy pahanlaatuinen kierre: lapsi lihoo, eristyy ja joutuu koulukiusatuksi. Sosiaalinen stigma tulee korostetusti esiin lapsi- ja nuoruusiällä.
Mikä on lohtusyömisen suhde muihin syömishäiriöihin?
Kun lohtusyöminen yhdistyy lihomisen pelkoon, seuraa usein se, että syömisen aiheuttamasta kalorimäärästä pyrkii eroon joko liikkumalla, syömättömyydellä tai pahimmillaan selkein syömishäiriöoirein.
Lihavuuden pelko voi olla sen asteista, että lohtusyöjä sairastuu bulimiaan. Toinen puoli yksinkertaisesti lihoo.
Miten lohtusyöjää voidaan auttaa?
Jos ihminen syö siksi, että hän on lohduton, hän kaipaa apua nimenomaan lohduttomuuteen. Näissä tapauksissa tulee selvittää taustalla vaikuttavat syyt.
Pidempiaikainen tuki on tarpeen, jos lohtusyömisestä on tullut opittu reaktio. Tällöin kyseessä on usein ihminen, jolla on ongelma tunnetilojen säätelyssä.
Mitä lohturuuan tilalle?
Joskus tarpeen voi olla ongelman selvittely terapian keinoin. Yksinkertaisimmillaan suosittelen kaikille lohduksi inhimillistä vuorovaikutusta, vaikkapa halausta ruoan sijaan.
Oman sukupolveni pojat eivät voineet vastaanottaa halauksia, eivätkä miehet voineet niitä antaa. Kulttuurin homogeenistumisen hyvä puoli on se, että nyt meilläkin uskalletaan näyttää tunteita myös elekielellä.
Studio55/Jenni Kokkonen