Stressaava tilanne vetää mielialan matalaksi. Käsi kurottaa huomaamatta kohti jääkaappia. Kuulostaako tutulta? Lihavuus- ja syömishäiriötutkija Aila Rissanen kertoo, miksi ihminen sortuu lohtusyömiseen ja mitä asialle voi tehdä.
Mitä lohtusyöminen tarkoittaa?
Kun ihminen kokee asian, joka ylittää normaalin sietokynnyksen, hän tekee väistämättä jotain. Yksi syö, toinen juo, kolmas potkii seinää.
Lohtusyöminen tunnetasojen modulaattorina on helppoa. Ruokaa on kaikkialla helposti saatavana, ja sitä voi valmistaa ja nauttia yksin.
Lohtusyöminen antaa nopean lohdun, mutta siitä tulee myös helposti opittu tapa.
Miksi yksi syö lohdukseen ja toinen ei?
Riittävän voimakas stressi vie ruokahalun melkein kaikilta. Tämä on puhtaasti aivojen biologiaa.
Se, että joillakin jo pienikin stressi johtaa syömättömyyteen, on seurausta biologisesta yksilöllisyydestämme: joidenkin aivot vapauttavat muita herkemmin ruokahalua vaimentavaa stressihormonia. Toisaalta monet meistä ovat oppineet reaktiivisen lohtusyömiseen.
Menneitä sukupolvia syytetään yhdestä ja toisesta. On totta, että lohtusyömisen tausta on usein opittu. Moni yrittää ensimmäisenä reaktionaan tarjota jotain, jos toinen on onneton.
Onko sukupuolella tai iällä merkitystä?
Naiset ovat miehiä emotionaalisempia, ja siksi lohtusyöminen on heillä käyttäytymismuotona tavallisempi. Miehillä lohtusyöminen on kuitenkin myös yleistä, ja se näyttäisi olevan lisääntymässä.
Lapset muodostavat yhden suuren tulevaisuuden haasteen. Tämän päivän lapset jakaantuvat karkeasti ottaen kahteen joukkoon: ne, jotka lihovat ja ne, jotka jaksavat harrastaa ja säilyttää normaalipainonsa.
