Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King)

Toisaalla Gondoria ja sen pääkaupunkia Minas Tirithiä uhkaa Mordorin mittaamattomat armeijat. Gandalf jättää taakseen Rohanin vielä Helmin syvänteen ja Rautapihan voittoa juhlivat ratsastajat ja löytää valkoisesta kaupungista pahan masennuksen pauloissa riutuvan käskynhaltija Denethorin, joka on liian ylpeä kutsuakseen apuvoimia estämään vääjäämätöntä tuhoa. Gandalfin on otettava ohjat käsiinsä ja välitettävä viesti Aragornille Edorasiin. Viimeinen taisto lähestyy.

Jackson jakaa trilogian päätösosassa vastuuta useille henkilöhahmoille, jotaka saavat esittää sankaritekoja ja kannatella dramaattista jännitettä. Jos Kahdessa tornissa Aragorn ja Klonkku olivat varastaa shown niin nyt tähtihetket jakautuvat tasaisemmin. Osuuttaan nostaa kuitenkin Sam, jonka vastulla on piiskata eteenpäin koko retkuetta sekä Gandalf, joka järjestää Minas Tirithin puolustusta.

Sormuksen dramaattisia ja hiuksianostattavia käänteitä tulvillaan olevan matkan lisäksi elokuva tarkentuu Minas Tirithin edustalla Pelennorin kentällä käytävään valtavaan taisteluun. Jackson nostaa itsensä elokuvahistorian lehdille loistavan sotajakson kapellimestarina, sillä Valkoisen kaupungin muureilla ja ympärillä käytävän taistelun tuominen valkokankaalle hakee jylhyydessään vertaistaan. Jälleen on nostettava hattua WETA:n tehostemiehille, jotka ovat valjastaneet pienoismallinsa ja tietokoneensa upeasti täydentämään perinteistä satojen avustajien kansoittamaa joukkokohtausta. Sotakoneet ja eläimet, ihmiset, örkit ja kuolleitten armeija - kaikki tuntuvat uskottavilta ja samaistuminen viiltää luihin ja ytimiin.

Näyttelijät kruunaavat toista vuotta kestäneen kuvausurakkansa loistavalla tavalla. Viggo Mortensenin Aragorn omaksuu kuninkaallisuutensa hienosti urhoollisuudellaan ja karismallaan, Elijah Wood tekee riutuvan Frodon vaikeassa roolissa hyvää työtä, Sean Astin Samina nousee mainiosti esiin ja Andy Serkis luo loistavan pohjan Klonkulle, inhimillisimmälle tähän mennessä digitaalisesti luodulle hahmolle.

Ian McKellen on Gandalfina vakuuttava ja mieleen jää hyvin myös muu Sormuksen saattue. Miranda Otto Eowyninä ja Bernard Hill Theodenina tekevät myös mainiot roolit. Erityismaininnan ansaitsee John Noble kerrassaan hyytävänä Denethorina, joka menettää järkensä valon.

Kuninkaan paluusta aistii rakkauden elokuvaan, mikä leimaa myös koko trilogiaa. Elokuvien upeasti toteutetut lisämateriaalilla uuteen kukoistukseen nousevat DVD-versiot ovat tästä myös hyvä esimerkki. Leffat on kuitenkin parasta kokea kankaalla, joten siellä myös jo teatteriversiona varsin mittava Kuninkaan paluu on kotikonnuillaan. Varoituksen sanana täytyy kuitenkin mainita, että kun K-11 -ikärajan mahdollistama jopa tätä nuorempien vieminen elokuvaa katsomaan on mahdollista, kehotan käyttämään harkintaa. Armottomat taistelut, joidenkin kärsimysten käsinkosketeltavuus ja pelkästään massiivinen pituus voi olla liian raskasta ikärajan tuntumassa oleville lapsille.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Peter Jackson on tehnyt miehen työn. Taru sormusten herrasta on teos, jonka varmasti monet elokuvantekijät ovat unelmoineet kankaalle saattavansa. Jackson on nyt siinä onnistunut mielestäni niin hyvin kuin siinä ylipäänsä voi onnistua. Kuninkaan paluu on loistava päätös loistavalle elokuvatrilogialle. Se on elokuvan lumoa parhaimmillaan.

Teksti: Jari Rantala
Kuva: FS Film