Tarkka-ampuja: Tappaminen ei tunnu jälkeenpäin juuri miltään

Hän ei ole puhunut sotakokemuksistaan aikaisemmin medialle.

Daniel oli Helmandissa ensimmäisen kuuden kuukauden jakson jo vuonna 2008, mutta silloin tavallisena sotilaana. Hänen aikanaan kahdeksan tanskalaista sai surmansa. Kaiken kaikkiaan Tanskan miestappiot ovat muihin pohjoismaihin verrattuna todella mittavat - yhteensä 42 kaatunutta.

Ystäviä kuoli väijytyksessä

Jo neljännen partiointitehtävän aikana Danielin ryhmä joutui väijytykseen, jossa hänen paras ystävänsä Steffen sai osuman.

– Ensin en tajunnut mitä oli tapahtunut ja miten paha Steffenin tila oli. Makasin vain paikallani ja varmistin omaa tuliasemaani. Näin heidän raahaavan Steffeniä tietä pitkin. Hänen kasvonsa olivat aivan siniset, hän oli valunut kuiviin. Tukikohdassa kuulin, että hän oli kuollut helikopterissa, Daniel muistelee.

Vain muutamaa päivää myöhemmin joukko-osaston toinen ryhmä joutui väijytykseen, jossa tanskalaisia tulitettiin seitsemästä asemasta.

– Ystävääni Mikkeliin osui, ja myös hän kuoli. Juuri Helmandiin saapuneet sotilaat olivat lähteneet tehtävään innoissaan ja kyselivät meiltä etukäteen, miltä tuntuu joutua hyökkäyksen kohteeksi. Mitä useammin sitä tapahtui, sen pelottavammalta se tuntui, Daniel Sörensen tilittää

Neljän vuoden tauon jälkeen Daniel palasi Afganistaniin tarkka-ampujana. Pesti on varsin kysytty, ja sellaiseksi pääseminen on kovan karsinnan ja tiukan koulutuksen takana. Aseistukseen kuuluu kolme erilaista kivääriä ja käsiase. Ensimmäinen kosketus kapinallisiin uudessa tehtävässä antoi ymmärtää mitä tuleman pitää.

Pensaikosta tulitettiin pellolla olevia pikkubusseja, ja tulenjohto kertoi Danielille kapinallisen olevan pensaikossa vajaan 600 metrin päässä.

– Emme pystyneet kunnolla paikantamaan häntä. Tankit ampuivat sinne päin, mutta eivät osuneet. Mutta hän pelästyi ja nosti päänsä katselleen kummastellen ympärilleen. Sain häneen puhtaan osuman, Daniel Sörensen kertoo.

Tarkka-ampuja osuu yli kilometrin päästä

Tarkka-ampujat on koulutettu osumaan kohteeseen jopa 1300 metrin etäisyydeltä.

– On oltava tarkkana, etteivät luodit osu esimerkiksi lähellä oleviin siviileihin. Se vaarantaisi joukkojemme maineen paikallisväestön keskuudessa, Daniel pohtii.

Välikohtauksen jälkeen komennusryhmä palasi takaisin tukikohtaan, ja tilanne katsottiin uudelleen videolta. Varmistui että tapettu mies oli juuri se, joka ampui tanskalaissaattuetta.

– Ellen olisi ampunut häntä, hän olisi tappanut meikäläisiä, olen aivan varma siitä.

Daniel muistelee silloin tällöin Afganistanin tapahtumia vanhojen rintamakavereidensa kanssa. Muodikkaista debriefingeistä hän ei juurikaan piittaa.

– Ne ovat kallonkutistajien ja naisten juttuja, hän sanoo ilkikurisesti. Tärkeintä on tavata niitä, joilla on ollut samanlaisia kokemuksia.

Daniel on nyt kotiutunut, mutta ei aio ryhtyä sepäksi tai sähköasentajaksi, vaikka on saanut molempiin ammatteihin koulutuksen. Hän itse kouluttaa parhaillaan Kööpenhaminassa seitsemää uutta tarkka-ampujaa tehtävään Afganistanissa. Viikko sitten tosin kävi ilmi, että Tanska ei enää lähetä sinne uusia taistelijoita. Maahan jää jonkin verran sotilas- ja poliisikouluttajia, mutta he eivät osallistu varsinaisiin sotatoimiin.

Daniel Sörensen on käynyt Kung-Fu -kurssin Kiinassa, ja aikoo lähivuosina keskittyä extremelajeihin, kuten vapaapudotukseen lentokoneesta tai base-hyppyihin vuoren rinteiltä.

Mutta myös rauhanturvatoiminta houkuttelee esimerkiksi Afrikassa. Näillä näkymin tarkka-ampujan taidoista ei kuitenkaan jatkossa ole Danielilla hyötyä. Onko hän sitten ystäviensä silmissä sankari?

– Enpä tiedä. Ehkä. En todellakaan tiedä.

Katso Kari Lumikeron juttu (45 minuuttia 27.3.2013)