Internetin ja puhelimen avulla on helppo pitää yhteyttä maailman toiselle puolelle. Kriisin sattuessa yhteydet saattavat kuitenkin katketa. Nettisivut voivat kaatua ja puhelimet, radiot sekä televisiot mykistyä. Kun sähköinen viestintä pettää, apuun rientävät radioamatöörit.
Helsingin yliopiston viestinnän dosentti Seppo Sisättö osallistui viime viikonloppuna radioamatöörien kansainväliseen kilpailuun, jossa oli paikalla 10 000 harrastajaa eri puolilta maailmaa. Radioamatööritoiminta on ollut hänellä harrasteena jo yli 50 vuotta.
– Harrasteeni on yli sata vuotta vanha eli yhtä vanha kuin radio. Olen sukupolvea, joka on kokenut radioamatööritoiminnan voimakkaimman kasvun muutama vuosikymmen sitten. Sen suosio on kestänyt, vaikka internet on vähentänyt nuorten harrastajien määrää. Itse olen siihen yhtä innostunut kuin 1950-luvun lopulla, jolloin kipinä syttyi, Sisättö tunnustaa.
Radioharrastajat tunnistavat toisensa paremmin henkilökohtaisen asematunnuksen kuin nimen perusteella.
– Maailmalla minut tunnetaan paremmin OH1VR:nä kuin Sisättönä, hän paljastaa.
Suuri yleisö on tottunut siihen, että puhelimella tai internetillä saa yhteyden maailman toiselle puolelle. Radioamatöörit sen sijaan ovat radioaalloilla purjehtijoita. Heille hyvä radiokeli on kuin tintti purjelentäjälle.
– Näitä tinttejä me etsimme kaukaisia vasta-asemia etsiessämme. Vaikka radiota on käytetty yli sata vuotta, on radiosignaalien etenemisessä vielä paljon tutkittavaa ja opittavaa, Sisättö toteaa.
Radioamatöörit ovat tekniikan kehityksen kärjessä. Heillä on ollut yli 50 vuotta omia satelliitteja.
– Myös kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:llä on toimiva radioamatööriasema, jolle muun muassa joistakin suomalaisista kouluista on paikallisten radioamatöörien avulla voitu pitää radioyhteys, Sisättö kertoo.
